HENGELLINEN JOHTAMINEN-

 PITÄKÄÄ KIINNI TOIVOSTA

Ruotsin kirkon piispat järjestävät nyt paastonaikana netissä seminaarin. Sen nimi on  aikaan sopiva - Pitäkää kiinni toivosta. Me kaikki  tarvitsemme  toivoa jaksaaksemme pandemian keskellä. Tarvitsemme myös itsetutkiskelua sekä hyvää hengellistä kirjallisuutta kun kokoontumiset ovat rajoitettuja. Joka sunnuntai piispat jakavat kirjavinkkejä hiippakunnilleen. Nämä haastattelut ovat kaikkien nähtävissä alla olevasta linkistä. Uppsalan piispa tarttui 14.2.vaikeaan aiheeseen kirkon hengellisestä johtajuudesta. Esimerkkiteoksena hän esittelee Avilan Teresan Luostarin perustukset, joka on kokonaisvaltainen, iloinen ja humoristinen opas. Juuri noita kaikkia ominaisuuksia kirkkomme tarvitsevat omaa ylivertaisuuttaan, ilottomuuttaan ja vakavamielisyyttään vastaan. Valitettavasti piispa ei kerro enempää kirjan sisällöstä vaan mainitsee, että  useissa julkaisuissa Teresan ajatuksista on leikattu pois juuri johtamista koskevat kappaleet. Käännöksissä on mainintoja vain hänen näyistä ja visioista. Voidaankin kysyä miksi kirjojen toimittajat ovat ottaneet pois Teresan reflektioita omista kokemuksista, jotka ovat johtaneet hänen teologiansa syntymiseen. Poissaolollaan loistavat  myös hänen kykynsä diplomatiaan luostarin johtajana ja niiden perustajana. Oman kirkon sisällä hänet lopullisesti ymmärrettiin vasta 1970, kun hänet julistettiin kirkon opettajaksi. Se tarkoitti, että katolinen kirkko suositteli virallisesti hänen opetuksiaan luettavaksi kaikille kristityille.

Kirkoissa puhutaan paljon johtamisesta tai sen puutteesta. Luterilaisella kirkolla ei ole myöskään kovin vahvaa hengellisen ohjaajuuden perinnettä. Onkin hyvä huomioida milloin ja miten nämä kaksi johtajuutta kohtaavat tai läpäisevät toisiaan. Tällä hetkellä Ruotsin kirkko uudistaa Kirkkokäsikirjan 2.osaa. Siinä on esim. messukaava kirkkoherran vihkimisestä. Keskustelussa on parhaillaan onko hengellinen johtajuus edelleen kirkkoherran tehtävä vai jonkun toisen?

Videolla piispa haastattelee kahta hiippakuntansa kirkkoherraa, jotka reflektoivat omaa rooliaansa seurakunnan paimenena hengellisen johtajuuden näkökulmasta. Molemmat liittävät luterilaisina hengelliseen johtamiseen hengellisen kirjallisuuden lukemisen sekä arkisten asioiden hoitamisen. Tällä he tarkoittavat myös epämiellyttävien hallinnollisten tehtävien hoitamista.  Nämä varmasti ovat tarpeellisia tehtäviä kirkko-instituution säilymisenä, mutta voidaan myös kysyä mitkä organisaation muodot ovat aikaansa eläneitä ja kaipaavat pikaista päivittämistä?  Paljonko  tarvitaan kirkon brändäämistä? Minkälaisia haasteita pandemia asettaa kirkon hallintorakenteille? 

Erilaisen näkökulman tarjoaa videon lopussa  kardinaali, Tukholman katolinen piispa Anders Arborelius. Hengellinen johtajuus on Pyhän Hengen erityinen lahja, jonka Jeesus on antanut kirkolleen. Hengellinen johtaja on valittu vaalimaan tuota Pyhän hengen yhteyttä Jeesukseen.  Koska piispa on itse karmeliitta, häneltä kysytään mitkä ovat Avilan Teresan vahvuudet tähän kysymykseen. Niitä ovat omien heikkouksien tunteminen, nöyryys sekä tietoisuus, että Jeesus voi silti heikkoa ihmistä käyttää. Hänen mukaan tarvitaan itsetuntemusta, jokapäiväistä reflektioita mutta myös samanaikaista luottamusta Jumalan apuun. 

Voiko hengellinen johtajuus kasvaa? Piispa Andersille se on kasvua uskossa ja luottamuksessa Jumalan apuun sekä oman itsekkään minän pienenemistä.  Tarvitsemme yhteiskuntamme muutoksessa avoimuutta Jumalan inspiraatiolle sekä niille ihmisille, jotka henkistä ja hengellistä ohjausta etsivät. Aikamme haasteet eivät eroa perustaltaan muista ajoista, sillä kaikkia aikoja kannattelee Jumalan armo ja hyvyys ikuisena perustana. Meidän tulee kuitenkin olla tietoisia mitä nyky-ihmiset tarvitsevat ja minkä keskellä he arjessaan kamppailevat. Omaksi Hengellisen johtajuuden esikuvakseen hän mainitsee karmeliittaveli Wilfrid Stinissenin, jonka elämää hän sai itse seurata nuoresta munkkista aina oppi-isän kuolemaan asti 2013. Stinissenin  merkitys on suuri katolisen kirkon järjestäytymisenä Skandinaviassa. Suomalaiset tuntevat hänet teoksesta: Kristillinen syvämietiskely.

"Ottamalla nykyhetki ja hetken tehtävä vakavasti ihminen heikentää itsekästä minäänsä. Se on tämä minä, joka ajattelee tulevaa tulosta: rahaa, asemaa, menestystä, arvostusta tai joka pelkää että jollain menneisyyden asialla on epämiellyttäviä seurauksia. Tämä itsekkyys ei saa tilaisuutta, kun elää nykyhetkessä. Ihmisestä tulee yhä joustavampi työkalu Jumalan käsissä." 

Tällä kaikella Stinissen viittaa kontemplatiiviseen rukoukseen, jossa ihminen asettuu hiljaisuudessa vuoropuheluun Jumala kanssa.

 Piispat ovat yhdessä järjestäneet retriittejä netissä Pandemian aikana:

Låt själen vila ut - Uppsala stift (svenskakyrkan.se)

Seminaarin videot näkee tästä linkistä:

Stå fasta i hoppet med biskop Karin Johannesson - Svenska kyrkan

Avilan Teresan johtamiskäsityksestä on tehty myös Suomessa gradu:

Jumalan tuntema – Auktoriteetti Avilan Teresan opetuksessa (helsinki.fi)