OPETUSLAPSIEN VALITSEMINEN:

Kertomus häpäisykultturiin muutoksesta

Häpeästä kärsivän ihmisen suurin toive on tulla nähdyksi ja jonkun palavan rakkauden kohteeksi. Mitä suurempi trauma, sitä suurempi tarve on tuohon yhteyteen. Haitallisista lapsuudenkokemuksista kärsiville terapeuttinen tie on pitkä, mutta häpeän siemen asuu kaikissa ihmisissä. Joillekin se ei kasva suotuisan kasvuympäristön takia liian suureksi. Kirjailija Kaisa Peltolan mukaan Suomessa on kuitenkin edelleen häpäisykulttuuri. Sotatrauman ja välttelevän kiintymyssuhteen vanhemmuuden takia meillä on tavallista enemmän tunnekylmyyttä ja tunteiden häpeää. Järkeä arvostetaan, mutta ei nähdä että se on tapa paeta vaikeita tunteia ja yhteyttä muihin. Traumanäkökulmasta kaikki mikä rikkoo yhteyden ja eristää, on vahingollista itselle ja toiselle. Raamatussa on monta esimerkkiä, miten kokonaiset kansat elävät häpäisykultturissa. Tämän kulttuurin Jumalan poika tuli muuttamaan, sillä häpeän siemen on Raamatun alkulehdilla kaikissa ihmisissä perisynnin takia. Paratiisissa ihminen ei kokenut häpeää.

” Ja he olivat alasti, mies ja hänen vaimonsa,
eivätkä he tunteneet häpeää.”'
1.Moos.2:25

Häpeän hoitoon ei riitä pelkkä ymmärtävä keskustelu tai mindfullness( vaikka ne hyviä menetelmiä ovatkin), sillä asioiden toteaminen ylläpitää usein vain sortavia rakenteita. Juurisyyt ovat syvällä ja niiden tiedostaminen ei ole helppoa sillä häpeä kätkeytyy. On helpompi olla hiljaa ja mennä auktoriteetin ja hierarkian suojiin. Ryhmädynamiikka kertoo kenen puhetta kuunnellaan, kenet keskeytetään tai käytetäänkö sellaista kieltä, ettei se avaudu kaikille. Viimeinen kohta voi olla hyvinkin ajankohtainen jos Raamattua luetaan traumatietiosesti. Mitä on jätetty lukematta? Kenen ehdoilla lukeminen ja opillisuus määrittyy?

Luterilaisuuden mukaan Jumala käyttää ihmistä työnsä instrumenttina, mutta usein puhe ihmisestä Jumalan palavan rakkauden kohteena on jäänyt laimeaksi. Kristuksen vapauttava sanoma on ymmärretty hyvin yksilökeskeisesti. Ilman yhteisöllisen trauman ymmärtämistä se jää aina vajaaksi eikä johda toipumiseen. Miten ihmisen arvoa tulisi vahvemmin tukea kirkollisessa puheessa? Miten saarnata Jumalan rakkauden intohimosta, joka odottaa saada täyttää ihmisen? Yksi tulokulma voi olla tutkia Raamattua juuri traumatietoisesti ja ymmärtää miten Jumala toimii heikkojen, köyhien ja epäonnistuneiden ihmisten kautta muuttaen yhteiskuntaa. Juutalaisen kulttuurin ymmärtäminen tekstin taustana voi tuoda lisävalaistusta. Seuraavaksi yritän luoda noita kerroksia opetuslasten kutsumiseen liittyen ja miettiä minkälaisia ihmisiä Jumala kutsuu.

Matt.4:18-20. Opetuslasten kutsumiskertomuksesta muistamme, miten Jeesus pyytää seuraamaan itseään. Tämän seuraamisen tarkoitusta ei ole kovin usein avattu, mitä se tarkoitti juutalaisessa kultuurissa. Meille on vain opetettu, että Jeesus kutsui opetuslapsia jättämään kotinsa, seuraamaan itseään, oppimaan hänestä ja tulemaan samanlaiseksi kuin hän.

Juutalaisessa kultturissa ” mestarin seuraaminen” tarkoitti, että rabbi kutsui parhaat oppilaat opetuslapsikseen. He, jotka osasivat Tooran hyvin tulivat kysymykseen. Tälla tavoin säilytettiin perimätiedon siirtyminen eteenpäin, sillä opiskelu tarkoitti usein kirjanoppimista ulkomuistista. Se oli elämän muuttava hetki sillä näistä pojista tuli myöhemmin lainopettajia. Ne, joita ei valittu ns. ensimmäisellä kierroksella saattoivat mennä toisiin kyliin ja myös itse yrittää etsiä opettajan itselleen. Tämän valiojouko ulkopuolelle jäi suurin osa nuoria miehiä, joiden ainoa mahdollisuus oli oppia isänsä ammatti. Tuon ajan työväenluokka oppi ammattinsa mestari-kisälli opetuksessa. Simon Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes olivat kalastajia isiensä mailla. Eikö ole kiinnostavaa ettei Jeesus mennyt parhaiten menestyneitten miesten luo ja valinnut heitä vaan valitsi ne jotka olivat saaneet koulussa heikoimmat arvosanat? Mitä tämä tarkoittaa kirkon itseymmärryksen kannalta tänään?

Jeesus  kutsui myös tullimes Matteuksen, joka kuului vihatuimpaan ammattiryhmään Isrelissa. Roomalaiset olivat valloittaneet Israelin ja heidän alaisuudessaan ja luvan hankittuaan tullimiehet saivat perustaa omia verotoimistoja, joilla he saivat tehdä omia lakeja ja määrittää omat bonuksensa. Tällä kienottelulla tullimehet rikastuivat ja kansa köyhtyi, mutta roomalaiset eivät siitä välittäneet. Ei ihme, että tällaisia harmaan alueen harjottaneita businessmiehiä vihattiin. He olivat usein täydellisiä narsisteja ja aino keino,joilla juutalaiset voivat reagoida tilanteeseen oli se että tullimiehillä ei ollut asiaa temppeliin. Uskonnollisten johtajien mukaan tullimiehille Jumala ei koskaan antaisi anteeksi mitä he olivat tehneet Isrelille vaan hurjimmissa väitteissä Jumalaan nähtiin jopa olevan onnellinen jos tullimies kuolisi. Niin syvää oli heidän katkeruutensa. Evankeliumi ei kerro mikä sisäinen prosessi Matteuksella oli meneillään, mutta joka tapauksessa hän lähti seuraamaan Jeesusta ja jätti työnsä. Mikä yhteiskunnan arvomaailmaa kääntävä teko anteeksiantavalta Jumalalta. Traumatietoisena emme katso Matteuksen elämää vain yksilön tragediana( kuten olemme usein opetuslasten elämää katsoneet) vaan nyt näemme miten suuresta yhteiskuntaa muuttavasta teosta Jeesuksen kutsuessa hänetkin seuraansa oli kysymys.

Sitten tulee varsinainen ryhmädynamiikan kannalta olellinen tieto. Joukkoon valittiin nimittäin myös terroristi, vastarintaliikkeen kannattaja,selotti Simon. Hän kuului jengiin, joka väkivaltaisesti taisteli roomalaisten ylivaltaa vastaan. Heidän mielestään Rooma ja yhteiskunta olivat läpensä korruptoituneita ja he halusivat ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Tämä katujengiytyminen tarkoitti usein tullimiesten tappoja ja murhia mutta myös roomalaisiin sotilaisiin kohdistuvia terrori-iskuja. Nyt Jeesus yhdisti kaksi toisiaan vihaavaa ryhmittymää näiden kahden miehen valinnalla. Traumatietoisuudesta käsin ajateltuna toipuminen on aina rikkimenneitten yhteyksien palautumista. Jumalan valinta osui oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, mutta vaikea kuvitella että yhteiselämä olisi ollut aina kivutonta.

Jeesus ja opetuslapset kohtaavat myöhemmin tullimies Leevin ( Mark.213-17), jonka kotiin Jeesus kutsuu joukkonsa aterioimaan. Oliko Leevi kenties etukäteen kuullut Matteuksen elämänmuutoksesta ja vaikuttiko se hänen omaan päätökseensä? Todistiko Matteuksen elämä enemmän kuin sanat? Ainakin Jeesuksen vastaus kirjanoppineille vahvistaa miten hän on yhteiskunnallisen muutoksen asialla. ” Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä”. Traumatietoisesta näkökulmasta muutos ei koskaan tapahdu siten miten mielemme oikeudenmukaisuuden tulkitsee vaan piilotajuisten vaikuttimiemme valaisuun tarvitaan Jumalan rakastavaa kosketusta. Siksi varjotyöskentelyä pitäisi olla kirkoissa ja hengellisissä yhteisöissä enemmän.

Emme myöskään koskaan voi sanoa, mikä uskonratkaisu on oikea tai väärä. Siitä todistaa ryövärin kääntymys ristinpuulla. Hän oli myös vastarintaliikkeeseen kuulunut selootti. Opetuslapset olivat paenneet evankeliumin mukaan ristiltä, mutta on myös mahdollista että ryövärin äkkikääntymistä edelsi tietoisuus ” oman jengin” Simoin kääntymisestä ja elämänmuutoksesta.

Johanneksesta ja Jaakobista käytettiin nimitystä ukkosenjylinän pojat. Etuliite ” the son of” on arveltu viittaavaan heidän kiihkeään luonteeseen, joka trumaperspektiivistä viittaa impulssiherkkyyteen. Nykyaikana puhuttaisiin dignoosina A.lla alkasista  kirjainyhdistelmistä. Juudas Iskariot oli ainut oppinut ja kouluja käynyt opetuslasten joukossa. Tieto siitä auttaa meitä arvioimaan omaa käsitystämme sekä Juudaksesta että koko joukosta uudelleen. Tämä ” uudelleennäkeminen” on myös kontemplatiivisen lukutavan idea.

Jumala ei vain tee meitä vain kelpaaviksi vaan loistaa haavoittuneisuutemme läpi, ettei kukaan pääsisi ylpeilemään itsestään vaan tuon valon ymmärrettäsiin tulevan Jumalasta. Tai kuten 1. Kor.1:26-31 todistaa häpeästä: Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa oli heikkoa, sen Jumala valitsi saattaaksen häpeään sen mikä oli voimakasta. Jumalan vaikutusta on se mitä Kristuksessa Jeesuksessa olette.

Jeesuksen lähetyskäskyn todesta ottaminen ei ole sosiaalieettistä evankeliumia josta liberaalia siipeä joskus syytetään. Se on traumatietoista evankeliumin lukemista, jonka keskuksessa on Jumalan intohimoinen rakkaus ihmistä kohtaan ja ne prosessit, jotka johtavat sekä yksilön että yhteisön parantumiseen. Toipuminen ei koskaan tapahdu vain toisen kustannuksella. Siksi tarvitaan lisää puhetta, saarnaa ja menetelmiä, että ihminen saa kokea olevansa Jumalan palavan rakkauden kohde.

Lähteet:

Raamattu

General 2 — Tim Fletcher Co.

Häpeän alkemia - Kaisa Peltola - ljudbok (9789523840065) | Adlibris Bokhandel