JOONAN KIRJA-
Traumatietoisesti luettuna
Joonan kirjaa on kautta historian luettu voittajan perspektiivistä. Onhan hän yksi Isrelin kansan eniten käännynnäisiä saaneista profeetoista. Kertomus on myyttimäinen ja yksi suosituimmista myös lapsityössä kirkoissa. Kala on niin kiva lisäys tähän jännittävään tarinaan. Joona on esitelty sankarina, joka niskoittelusta huolimatta ottaa Jumalan tehtävän vastaan. Usein tämä on tulkittu käyttäytymiskasvatuksena, jos sitä ei ole sivutettu naurettavana tai lapsellisena satuna miehestä, joka oli kalan vatsassa kolme päivää. Yleisin kasvatuksellisin opetus kirkoissa on kuitenkin ollut, että Jumalalle ei saa olla tuhma tai käy huonosti. Tämä on sitten jäänyt myös usein aikuisten kuvaksi hänestä ja kertomuksen sisällöstä, vaikka viimeaikaisessa eksegeettisessä tutkimuksessa on puolustettu Joonan vihan tunteiden merkitystä. On nähty, että niistä huolimatta Jumala on armollinen ja muistaa ihmistä. Kertomuksesta on joidenkin tulkintojen myötä löydettu jopa koomisia lausahduksia ja piirteitä. Jälkikolonialistiset tulkinnat ovat keskittyneet traumatietoiseen tulokulmaan, jossa Joonan tarinaa ei ole nähty vain yksilöllisesti vaan kollektiivisesta traumasta käsin. Aikuisen uskon kannalta tämä on enemmän kuin tarpeellista, sillä toipumiseen kuuluu aina aluksi asioiden todellinen tunnistaminen. Tässä artikkelissa yritetään tuoda esiin näkökulmia, jotka eivät ole perinteisesti olleet esillä.
Tuo ajan Assyria oli suurvaltana tunnettu hyvin väkivaltaisena. Sen pääkaupunki oli Niinive, johon Joona saa kutsun lähteä lähetysmatkalle saarnaamaan parannusta. Väkivallan ja miehittämisen pelon alla hän kuitenkin pakenee, joka voidaan nähdä traumaperspektiivistä ymmärrettävänä. Jatkuvassa väkivallan pelossa eläminen on kautta historian johtanut kansainvaellluksiin ja maahanmuuttoihin. Kun emotionaalinen stressi käy liian suureksi, ihmisen hermosto reagoi. Polyvagaalisen teorian ansiosta tiedämme, että kun vireystila käy liian ahdistavaksi, ihminen joko taistelee tai pakenee. Niiniveläiset olivat tunnettuja vankien julmasta kohtelusta ja kidutuksesta. Lisäksi kaupunki oli suuri, siellä saattoi asua jopa 120 000 ihmistä ja alue lähikylineen oli jopa 100 km levyinen. Kuka vaan Joonan asemassa olisi epäillyt Jumalan kutsua ja lähtenyt Välimerelle uuden elämän toivossa. Tänä päivänä noita veneitä seilaa kyseisellä merellä monia, mutta moni heistä ei pelastu kuten Joona.
Profeettana Joona on jo tarpeeksi traumatisoitunut kun hän toivoi myrskyssä itsensä uhraamista yli laidan. Koska hän ei emotionaalisesti omaksunut kutsumusta, hän toivoo läpi tekstin omaa kuolemaansa. Traumasta selviytyneet ovat alttiita itsemurha-ajatuksille ja näyttävät myös nielaiseen heidän traagisten skenaarioidensa valtavuuden tai käsityksensä vaikeista tilanteista. He tuntevat usein hukkuvansa synkkyyteensä. Olellista ei siten ole oliko Joona oikesti kalan vatsassa kolme päivää tai olisiko se ihmiselle mahdollista vaan ymmärtää että hän kävi tuonelan kohdussa. Heprean kielen sana Shel tarkoittaa nimittäin sitä. Vanhan testamentin maailmassa se tarkoitti kuolleiden valtakuntaa, jossa ei ollut enää ajatuksia tai tunteita. Se voidaan kääntää myös syvänä unena ehkä liminaalina tietoisuuden tilana. Vakavassa traumassa ihminen menettää aina yhteyden tunteisiin ja ympäristöönsä. Hänen olemuksensa ja energiansa jäätyy. Tämä ylikuormituksen taso on syvästi vangittu tämän lyhyeen tarinaan Raamatussa, sillä koko Joonan kirja luetaan vuosittain Jom Kippur -iltapäivän aikana jumalanpalveluksessa. Se on juutalaisen sovituspäivän teemana.
Voisiko Joonan ja Jumalan vuoropuhelua nähdä osana toipumisen tuskallista tietä, jossa ihminen on rehellinen kärsimyksessään? Pastoraali psykologiassa on ymmärretty, että Jumalauskon kasvamiseen( ja toipumiseen) liittyy kaikenlaisten tunteiden ilmaiseminen Jumalalle. Joonan rukouksessa Kalan vatsassa on nähty tällaisen aitouden merkkejä. Joonan raivo ja pettymys on osoitettu Jumalan poissaololle ja hylkäämiselle. Parodoksaalisesti hänen Jumalakokemus samalla syvenee ja hän ottaa tehtävän vastaan. Hän jopa onnistuu siinä Isrelin profeetoista parhaiten, sillä koko kaupunki ja sen lähialuueet kääntyvät ja tekevät parannuksen( 150 0000 henkeä). Traumansa vuoksi Joona ei ole vielä ymmärrä Jumalan armoa, sillä hän kertomuksen mukaan jopa suuttuu ja itsetuhoisuus jatkuu.
Armon ymmärtäminen on ihmisen elämän vaikein kohta, sillä siinä ei ole laskelmointia, voittajia tai häviäjiä tai oman edun tavoittelua. Voidaan siten olettaa, että Joona kärsi selvitymissyyllisyydestä. Hän jäi traumoistaan huolimatta henkiin, mutta ei ole tasapainossa vielä omassa tunne-elämässään kokemustensa vuoksi. Traumatoipujille Joonan esimerkki antaa puuttuvaa ymmärrystä, miten tunnelämän vaihtelut ja itsetuhoisuus väsymyksen seurauksena usein vuorottelevat. Siksi Joonan kirjaa voidaan pitää toivoa luovana kirjana, sillä se auttaa meitä ymmärtämään itseämme omissa tuonelankohtu kokemuksissamme. Se päättyy myös Jumalan armon ilmaukseen, joka on aina suurempaa ja tasapuolista kaikille riippumatta siitä mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä. Siksi traumatietoinen, ei valloittajakansan puolella oleva lukutapa on rakenteellisen synnin tunnistamisen ja muutoksen kannalta tärkeää.
Kirjallisuutta:
Kommentit
Lähetä kommentti