TULEVAISUUS ASUU LUONAMME - globaalin etelän ja kansankirkon ekumeniaa.

Ruotsi herää torstaihin. On sumuista. Isä polttaa tupakan ulkona. Äiti on herännyt laittamaan omakotitalossa aamiasta. Lapset katsovat televisiosta Bolibombaa.

Jumalan valtakuntaa ei voi nähdä. Kukaan ei voi sanoa että se on täällä tai siellä. Se on aina sisällämme.

Pyörät pyörivät, busseissa on täyttä ja ihmiset tapaavat työpaikoillaan. Päiväkodeissa on aloitettu kokoontuminen päivän teeman ympärille. Poliitikkojen pöydällä on monta oleskelulupaan liittyvää paperia. Osa noista ihmisistä istuu reppujensa kanssa avoimissa kirkoissa.

Jumalan valtakuntaa ei voi nähdä, se on sisällämme.
Jumalan valtakunta on erilainen. Siellä ei määritellä tai valloiteta. Se on vastakonta materiaaliselle rikkaudelle, joka vain haluaa omistaa.
Jumalan valtakunnassa on tilaa kaikille. Siellä autetaan toimimalla yhdessä.
Annika Windare, Kirkkoherra, Göteborg

FBHO, Framtiden bor hos oss (Framtiden bor hos oss (svenskakyrkan.se) on seurakuntayhtymien ja paikallisseurakuntien verkosto, joka kokoaa yhteen monikulttuurilliset- ja uskonnolliset asuinalueet Ruotsin kirkossa. Vuodesta 2000 on järjestetty konfrensseja, koulutusta, annettu lausuntoja ja kehitetty uusia menetelmiä. Tavoitteena on  kohdata sekulaarin yhteiskunnan haasteet, sillä kirkko muotoutuu uudelleen siellä.

Jokunen vuosi sitten nousi kohu Ruotsin kirkon joulukalenterista, joissa seimen äärellä oli vain ruotsalaisen ydinperheen näköisiä ihmisiä. Mitä se kertoo meistä, jos kirkkonäytelmiin ja esitteisiin valitaan vain kiiltokuvan näköinen, valkoihoinen Jeesus?

FBHO:n näkemys monimuotoisuusviestinnästä keskittyy vuorovaikutteisuuteen, normikritiikkiin ja verkostoitumiseen. Evankelisluterilainen kirkko on uudistuksen ja muutoksen kirkko. Siksi on luotava viestintätyölle edellytykset, jotka ovat ajankohtaisia yhteiskunnallisissa tilanteissa. Monimuotoisuusviestinnästä on tehty lausuntoja, artikkeleita ja niitä käsitellään verkoston järjestämissä koulutuksissa.

Botkyrkassa on kehitetty kuvakerrontamenetelmä lapsille. Sen raportti sisältää kuvia, jotka kertovat, millaista on olla lapsi Ruotsissa. Se sisältää aineistoa sekä lasten  turvattomuuden että turvallisuuden kokemuksista heidän lähiympäristössä. Raportissa käsitellään miten Ruotsi on onnistunut lastenoikeuksien sopimuksen käsittelyssä ja mitä tarvittaisiin lisää. Pelastusarmeijan kanssa on kehitetty musiikkimenetelmä, joka kehittää samalla ruotsinkielen oppimista.

Tukholman nykyinen piispa Anders Holmberg on tehnyt verkoston kanssa yhteistyössä palkitun väitöksensä Kirkko uudessa ympäristössä Åbo Akademissa (Stockholmsbiskopen får pris för avhandling skriven vid Åbo Akademi | Åbo Akademi (abo.fi). Se kuuluu kirkkososiologian alueeseen ja käsittelee seurakuntia, joissa Ruotsin kirkkoon kuuluu alle 15 % väestöstä. Hänen mielestä oli tärkeä kysyä, miten ja millä tavalla olemme uskottava kirkko tässä ajassa. Yksi väitöskirjan pääkohdista on, että teologia syntyy keskellä seurakuntaelämää. Usein erotamme teologian ja kirkossa tehtävän palvelun. Mutta se, mitä kirkossa tehdään, on elävää teologiaa. Kysymys on kaikesta palvelusta: kalustamisesta, arkkitehtuurista, soppalounaista jne. Ruotsissa seurakuntayhteyden teologia jää usein tunnistamatta ja  käsittelemättä. Ymmärrystä kirkon yhteisöllisyydestä on syvennettävä. Se tarkoittaa, että Ruotsin kirkon pitää luopua omahyväisyydestä ja kontrollista. Sen tilalle tulee tulla luottamuksen opettelu toisinajattelijoille, muille kulttuureille, uskonnoille ja Jumalalle. Rakennamme Jumalan valtakuntaa tai maallisin sanoin parempaa yhteiskuntaa yhdessä muiden kanssa. On löydettävä uskottava ja merkityksellinen tapa olla kirkko uudessa kontekstissa.

Botkyrkan seurakunnasta ( jossa piispa Holmberg myös aiemmin työskenteli) on tullut monelle koti ja kasvun paikka, jossa kristityt monista eri uskontokunnista kokoontuvat ja haluavat olla yhdessä kirkko. Sillä, että se on evankelisluterilainen kirkko, ei ole monille niin paljon merkitystä, mutta tärkeintä on, että se on kristillinen kirkko. Jokaisesta tulee osa yhteisöä ja "heistä" tulee osa "meitä". Yhteisöön on siirtynyt ekumeenisuutta, jota Holmberg kuvailee väitöstutkimuksessaan kansankirkon  ekumeniaksi, pankristillisyydeksi. Se on nopeasti kasvava ilmiö ja monet ovat noilla alueilla liittyeet Ruotsin kirkkoon. Hän pitää tärkeänä, että samaan aikaan ei harjoiteta käännyttämistä, proselytismiä, vaan ihmisillä säilyy yhteys myös omiin hengellisiin juuriinsa.

Holmberg kutsuu itseään teologiseksi hybridiksi. Hän syntyi korkeakirkollisessa ympäristöstä, jossa oli rikas liturgia, mutta tapasi opiskeluaikana Johannelundissa matalan kirkon perinteen. Sitoutuminen oli syvää ja maanläheistä.

"Erot ovat kuin sisarukset perheessä, kuten saman kimpun kukat."

Hän on myös lisännyt kimppuun vapautuksenteologiaa, johon hän uppoutui teologian opintojen aikana opiskellessaan myös Intiassa. Pelastus ei ole vain kuoleman toisella puolella, vaan Jumalan valtakunta murtuu ja tapahtuu juuri tässä ja nyt. Jumala on syvästi sitoutunut elämään täällä. Yhdessä ja Jumalan avulla meitä kutsutaan muuttamaan maailmaa. Kimpussa on myös Ignatian hengellisyys sekä ekumeenisen liikkeen voimakkaita vaikutteita.  Hän osallistuu itse hengelliseen ohjaukseen ja haluaa etsiä Jumalaa kaikista asioista. Jumala tekee itsensä tunnetuksi kaiken tavallisen ja arkipäiväisen kautta. Hän tuntee olevansa samanaikaa pankristitty ja luterilainen papppi.

"Ollaksesi hengellinen johtaja, sinun täytyy olla Kristuksen itsensä johtama. Kristuksen seuraaminen on kaiken hengellisen johtajuuden lähtökohta. Rukouksessa eläminen, sekä muiden puolesta rukoileminen sekä vain Kristuksen lähellä oleminen, on tärkeää. Hengellinen johtajuus edellyttää myös elämää Pyhien kirjoitusten kanssa. Ruotsin kirkossa on seurattu liikaa yritysfilosofeja. Meidän pitää inspiroitua uudelleen Raamatusta, jossa on hyviä esimerkkejä hengellisestä johtajuudesta."

Norjalainen systemattisen teologian professori Trygve Wyller esitteli "armon huoneen" seminaarissa 2015. Rosengrenskan terveysaseman naapurissa Bergsjönin kirkossa paperittomat ihmiset pääsivät  "armon huoneessa" pesulle, syömään ja oppivat toisilta rajat ylittävissä tapaamisissa. Wyller koki, että myös Jumalasta tuli silloin suurempi.  Mitä se vaikuttaisi jos haavoittuneet ihmiset kohdattaisiin tällaisissa armon huoneissa kirkoissamme?  Mitä se merkitsisi lähteystehtävän uudelleen määrittelylle? Historiallisesti kristilliselle missiologialle on ollut ominaista "me ja he-ajattelu" sekä kolonialistinen ja ylhäältäpäin huolehtiva lähestymistapa; "Valkoisen miehen taakka". Tulevaisuus asuu luonamme- verkosto todistaa, että myös me itse tarvitsemme mielenmuutosta. Jumala asuu sisäisesti meissä.

Uuden kirkkokäsikirjan työstämisvaiheessa, verkosto nosti esille maailmanlaajuisen kirkon äänen. He halusivat kiinnittää huomion, että sanoituksissa, muotoiluissa, musiikin valinnassa on huomioitava laajempi perspektiivi. Messu ei heidän mielestä saisi olla liian ruotsalainen ja sterotyyppinen vaan monikulttuurisessa Euroopassa kirkkojen on hyödynnettävä rajojen ja perinteiden yli liikkumista. Uuden kirkkokäsikirjan joustavuudessa on nähtävissä, että kentältä noussut kokemukseen perustava ekumenia on totta Ruotsissa. Globaali etelä on haavoittuvuudessaan jo täällä. Kysymys on ehkä enemmän kyvystämme nähdä lähelle kuin katsoa kauas. Jumalan valtakunta on sisällämme. Meidän tulee oppia näkemään se.

Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei sitä kukaan pystynyt laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikaista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia eri kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa. Ilm.7:9

Tätä Ilmestyskirjan kohtaa on FHBO- verkosto käyttänyt miettiessään pitääkö kaikille ryhmille järjestää jumalanpalveluksia omilla kielillä vai tarvitaanko perspektiivin vaihdos, jossa kaikki tuovat yhteiseen messuun osansa. Tänä keväänä alkaa metodikoulutus halukkaille. Aiheesta on myös kirjoitettu kirja, jota videolla esitellään. Lisätietoa kaikesta saa verkoston monipuolisilta sivuilta.

Framtiden bor hos oss (svenskakyrkan.se)