Luostari vapaakaupunkina
Ohjasin pyhiinvaelluksen Uppsalasta Alsiken luostariin 2017. Kuljimme Pyhän Ingegerdin polkua päinvastaiseen suuntaan, sillä varsinainen reitti kulkee Tukholmasta Uppsalaan. Alsike sijaitsee reitin loppupäässä n.15 km Uppsalasta etelään. Suunnan vaihtaminen johti maailmaan, josta monellakaan ei ollut aiempaa tietoa. Vaellus päättyi Alsiken luostarin tutustumiseen ja sen jälkeen sen vieressä olevaan kirkkoon.
Teimme piirin alttarin ympärille kiitosrukokseen, jonka jälkeen saimme kysyä Sisar Karinilta mieltä askarruttavia asioita. Tuolloin luostarissa asui 50 turvapaikanhakijaa ja perheväkivallan uhria. Poliisi oli vieraillut vapaakaupungissa viimeksi 90-luvulla. Toiminta oli laajaa, jotkut jopa nukkuivat pääsalin sohvilla. Kun kysyimme miten luostari rahoitti toimintansa, sisar Karin vastasi heidän elävän Jumalan pankin varassa. Luostarin ulkopuolella olevassa kyltissä luki: Fristad /vapaakaupunki/ kaikille pakolaisille. Siinä oli myös raamatunkohta:
Kun sinä nyt karkotat minut tältä seudulta,
minä joudun pois kasvojesi edestä.
Minun on harhailtava kodittomana
ja pakolaisena maailmalla,
sillä kuka hyvänsä joka minut kohtaa,
voi minut tappaa.
1. Moos.4:15
Alsiken luostarin ja HelgeAndesystrarnas, Pyhän Hengen sisarten, tarina alkoi sisar Marianne Nordströmin osallistumisesta Vadstenan luostarin Birgittapäiville vuonna 1944. Hän aloitti luostarielämän yksiössä yhdessä sisar Ella Perssonin kanssa Brommassa, Tukholmassa. He muuttivat Alsiken vanhaan kouluun 1964. Sisar Karin liittyi joukkoon1980-luvulla . Alsiken luostarista alettiin pian käyttää nimeä "pyhäkkö". Se auttaa kaikkia hädänalaisia, turvapaikanhakijoita, paperittomia, perheväkivallan uhreja, epätoivoisa nuoria. Suurin osa heistä on kauhuissaan ja peloissaan sinne tullessaan, joten sisarten ensimmäinen asia on luoda turvallisuutta.
Luostari tarjoaa myös nuorille aikuisille mahdollisuuden kokeilla yhteisöelämää, jos he kokevat luostarikutsumusta, haluavat keskittyä rukouselämään ja työhön rauhan puolesta. Yhteistyö Ruotsin kirkkoon on tiivistä, sillä luostari sijaitsee Knivstan pastoraatin alueella ja sisaret ovat Ruotsin kirkon jäseniä sekä alunperin diakoneja. Luostarin ovella ei ole kirkkoon kuulumisen vaatimusta vaan kyltissä lukee myös:
Minun oli nälkä,
ja te annoitte minulle ruokaa.
Minun oli jano,
ja te annoitte minulle juotavaa.
Minä olin koditon,
ja te otitte minut luoksenne.
Matt.25: 35
Tulevaisuuden sunnitelmana on kehittää ekologista luomuviljelyä. Vuonna 2015 luostari on saanut maaseudun kehittämisohjelmasta tukea tutkimukselle, jonka tarkoituksena on ekologisen luostarikylän kehittäminen. Hanke sisältää retriitti-, konferenssi- ja lastenaktiviteettien sekä luomuviljelyn toteuttamisen. Yksi aloitteen tavoitteista on luoda mielekkäitä työpaikkoja luostarissa asuville turvapaikanhakijoille. Ajatuksena on, että he ottavat vastuuta toiminnasta. Tällaisen sitoumuksen tavoite on torjua passiivisuutta odotusaikana, vahvistaa itseluottamusta ja tarjota kokemuksia, jotka tarjoavat paremmat edellytykset työpaikan saamiselle oleskeluluvan saatua.
Luostarikylä on tarkoitus rakentaa luostarin länsipuolelle. Sisar Karin on piirtänyt pohjapiirrosmallin. Suunnittelussa ovat mukana Ruotsin kirkko ja Knivstan kunta. Luonnonmukainen viljely on aloitettu yhdessä Sigtunan ja Knivstan kuntien kanssa mm. rikkaruohojen torjumiseksi ekologisesti kestävällä tavalla sekä aurinkoenergiaa käyttämällä. Jätevesijärjestelmä on myös ekologinen. Hanke on käynnissä ympäri vuoden, ja aloitettua viljelyä kehitetään askel askeleelta.
Sisarille kaikki palveleminen on osoitusta Jumalan kutsusta. Kuuliaisuuslupauksena on asettaa ensiksi Jumala kaikkeen rukouksessa ja ylistyksessä eikä erotella ihmisiä heidän uskontonsa tai kulttuurinsa mukaan. Hetkipalvelukset, Raamatun lukeminen ja ehtoollinen ovat sisarille rakkauden ja puhtauden ilmaisuja, joiden mukaan he haluavat elää. Luostariin on mahdollista tulla vierailemaan tai vapaaehtoiseksi. He saat työtä vastaan ylöspidon.
Vuonna 2014 sisaret palkittiin 35 auttamistoimestaan Svenska Hjältar ( Ruotsalaiset sankarit) -ohjelmassa. Sisar Marianne oli silloin toipumassa aivoverenvuodosta, eikä voinut osallistua tilaisuuteen. Samana vuonna sisarten joukkoon liittyi sisar Rose. Luostarin perustaja Marianne kuoli 2016, mutta luostari jatkaa täydellä vauhdilla uusin haastein.
Sisar Karinin mielestä maahanmuuttokysymyksestä keskustellessa usein unohdetaan ne, jotka jo ovat Pohjolassa. He ovat traumatisoituneita, mutta saavat harvoin tarvitsemaansa apua. Kristinuskon kutsumus on vastata tähän hätään, mutta luostarielämä on hänen mielestään kuin benjihyppyä. Aloitat jostakin mistä et tiedä yhtään mitään, mutta laskeudut aina Jumalan rakkauteen. Hetkipalvelusten rytmi ja kissojen silittely antavat kehyksen luostarielämän päivään; usein luostarin portilla seisoo pelosta tärisevä perhe. Sisar Karin oppinut tunnistamaan heidän elämän pelkonsa ja näkemään heissä Kristuksen itsensä, kuuluivatpa he mihin uskontoon tahansa.
Lähteet:
Alsike kloster - Knivsta pastorat (svenskakyrkan.se)
Alsike kloster - Hem (alsikeklosterby.se)
Ingegerdsleden - Svenska kyrkan Stockholms stift
Kommentit
Lähetä kommentti