ARMOSI ON AVOIN SYLI - VIRSIEN TEOLOGIAA

Virsissä pitää olla jonkin verran hitautta. Se on suojeltavaa perintöä. Susanne Wigorts Yngvesson on julkaissut kirjan Armosi on avoin syli- virsien teologiaa. Yngvesson on teologi ja laulanut kuoroissa vuosia. Hän pitää aiheesta akateemisia kursseja ja on huomannut opiskelijoiden olevan kiinnostuneita. Ruotsissa harvat tekevät virsitutkimusta ja vain jotkut  teologit, muusikot ja kirjallisuuden tutkijat tutkivat hymnologiaa. Uusi sukupolvi ei opiskele virsiä akateemisesti. Ruotsin kirkon virsikirja on myös evankeliumikirja sekä rukouskirja. Virsissä voidaan kuvata teologiaa, joka on vanhentunutta ja kiistanalaista. Tämä pätee esimerkiksi 1600- ja 1700-luvun virsiin Saatanasta ja hänen seuraajistaan. Niistä harvat papit enää saarnaavat. Sanoja, kuten "demonit" ja "tuomari", ei enää esiinny. Pahan seurauksista puhutaan tänään enemmänkin jakautumisena ja ylpeytenä.

Vielä suurempi muutos koskee Jumalakuvaa. Vanhemmat virret heijastavat ennen sekularisaatiota muodostettua teologiaa, jossa Jumalasta puhutaan kaikkivaltiaana. Jumala on kaikkivoipa, ja Kristus on sovittanut maailman. 1900-luvun lopun virsissä Jumalan kuva on läsnäolevampi. Virret käsittelevät enemmän ihmisen kysymyksiä kuin isoa tarinaa. Niillä on sielua parantava luonne. Luterilaisissa virsissä  ihminen painii kiusausten ja sisäisten epäilyjen kanssa. Taistelu on osa suurta tarinaa, jossa voi olla varma, että Kristus pelastaa. Yksilön ahdistus liittyy niissä arkkityyppiseen, yhteisölliseen kipuun. Sekulaarin ajan virret sisältävät sielunhoitoa ja psykologiaa, joista suuri tarina usein puuttuu.

Yngvesson tutkii kirjassaan mitä virsi on sen muodollisen määritelmän lisäksi ja miten kirkon tulisi sisällyttää virret opetukseensa. Käytännössä virren käsite laajenee. Kun lastenlauluja lauletaan kasteen aikana, ihmiset kokevat sen virtenä ja niistä tulee näin osa liturgiaa. Kun Carola Häggvist laulaa "Nyt syttyy tuhat joulun kynttilää " Åhlénsin joulumyynnin avajaisissa kaukana kirkon huoneen ulkopuolella, se on myös virsi. Tämä ei aiheuta mitään ristiriitaa monellekaan ihmiselle, mutta kun on kysymys virrenveisuusta koulun päättäjäisissä mielipiteet muuttuvat.

Luo näihin kahteen katseesi,
he ovat tulleet eteesi.
Suo, Herra, heidän yhdessä,
iloita, kestää, pysyä.
Ruotsin kirkon virsi 82
Suom. Niilo Rauhala 1995

Kirja alkaa rakkauden käsitteen analysoinnilla käyttäen kreikkalaisia ​​termejä eros ja agape. Kristillinen käsitys rakkaudesta on usein jaettu niin,  että Jumala on pyyteetön rakkaus ja ihmisen rakkaus on intohimoa. Häävirsissä tämä korostuu: avioliitosta ei puhuta ruumiillisena intohimona vaan lähes pelkästään sosiaalisena yhteen kuuluvuutena. Avioliittoteksteissä, joissa Jumala mainitaan, Jumala on mies, jota kutsutaan usein "isäksi". Yngvessonin mielestä se on ongelmallista. Jos puhutaan rakkaudesta, joka ylittää kaiken ja mikä on kaikkein suurinta, on ristiriitaista rajoittaa Jumalan kuva isään tai äitiin. Jos tarkoituksena on rajoittaa rakkautta, voi se vahvistaa patriarkaalista perherakennetta, joka ei sovi yhteen nykyisen käsityksen kanssa, että sukupuolia on monta.

Maassa kuoleman elää uskallamme.
Leivän joku tuo,
jotta voimme elää maassa kuoleman.
Ruotsin kirkon virsi 598
Suom. Anna-Mari Kaskinen

Kuolema on tärkeä teema monissa virsissä. Sitä kuvataan monin eri tavoin. Kuolema voidaan personoida ja kutsua Saatanaksi, Tuhoajaksi tai Jakajaksi. Toinen ajatus on, että kuolema osa elämää. Luther kuvaa kuolemaa sellaisena. Näkemys kuolemasta perustuu näkemykseen elämästä ja ikuisuudesta. Vanhemmissa virsissä elämä tapahtuu täällä ja nyt, mutta niissä kuvataan kuinka ihminen on myös matkalla iankaikkiseen elämään. Näkökulma keskittyy tulevaan. Kuolema voidaan nähdä ystävänä, joka tuo minut lähemmäksi Jumalaa. Uusissa virsissä kuolema ei ole toivottavaa. Se ei ole myöskään personoitua. Kuolema koskee enemmän surua ja vähemmän omaa lähestyvää kuolemaa. Ennalta määräämistä ja tuomiopäivää ei niinkään mainita. Kärsiminen on pikemminkin tässä elämässä surun ja kuoleman ympärillä olevien henkisten vaikeuksien käsittelemistä.

Kun täältä, Jeesus, erkanen,
sen katson voitokseni.
Suot ilon, rauhan
ikuisen, luonasi sielulleni.
Kuin siemen peltoon peitetään,
niin ruumis maahan kätketään,
vaan uutena se nousee.
Ruotsin kirkon virsi 621

Yngvesson viittaa tutkimuksessaan Nathan Söderblomiin ja uskoo, että teologisesti vanhat käsitteet voivat toimia elävöittävänä vastauksena nykypäivän elämäntyyliin.  Kaikki vanha ei ole vanhentunutta, joka on poistettava. Kristillinen kieli on täynnä monia erilaisia ​​käsitteitä, jotka saattavat tuntua vanhentuneilta maallisessa ajassa kuten armo, synti ja pelastus. Samaan aikaan nämä käsitteet ovat teologiaa, joiden sanallisesta muotoilusta jokainen aika käy oman paininsa.

Pöytälaatikkoon kirjoitettu virsi ei ole virsi. Virret on tehty yhteisesti jaettavaksi ja laulettavaksi muiden kanssa. Kun istumme jumalanpalveluksessa virsi tulee eläväksi joka kerta, kun se lauletaan. Se ei ole esitystä. Virsi on osa liturgiaa ja se vaikuttaa niihin, jotka laulavat sitä. Vaikka laulaisitkin sitä kotona itsellesi osallistut siinä samalla suurempaan kokonaisuuteen.

Ennen kuin sen tajusinkaan,
kannoit huolen minusta.
Ennen ensi hengähdystä olin osa sinua.
Aivan, aivan syvällä asut sielussani.
Ruotsin kirkon virsiä  2000-luvulta
Suom. Pekka Turunen

Videolla Ruotsin kirkon virsi 793, joka löytyy virsikirjan osiosta: tulevaisuus, toivo ja pyhiinvaellus:

Kylmässä maailmassa paikallaan
seisovaa vain palelee.
Pyhiinvaeltajan maailmassa ei sitä vastoin ehdi jäätyä,
vaikka tiet ovat eronneet vuosia sitten..
Rakentakaamme nyt  pysyvä yhteys
matkalla olevana kansana,
jolla on sama päämäärä.
Jumalan valtakunta on tulossa
ilmestyen keskelle vaellustamme.

Suom. Sanna Bäckvall

Lähteet:

All din nåd är öppen famn Psalmernas sjungna teologier | Verbum