PULLOPOSTIA ITÄMERELTÄ

Rakkauden tie

Koko luomakunta rukoilee, koti- ja villieläimet polvistuvat  kun ne lähtevät talleistaan tai luolistaan.  Ne avaavat suunsa nähdäkseen taivaan.  Samoin tekevät linnut, kun ne  ristivät siipensä kuin rukoukseen.  Tertullianus

Keskustelu eläinten oikeuksista alkoi Ruotsin kirkossa vuonna 2005, kun rauhanaktivisti, Ruotsin kirkon diakoni ja sairaanhoitaja Annika Spalde julkaisi teoksen Eläinten oikeuksista: Jokainen laji osana Jumalan sanaa (huolenpito eläimistä on osa kristillistä spiritualiteettia). Sekulaarissa yhteiskunnassa keskustelu eläinten oikeuksista oli alkanut jo vuosia aiemmin. Rakkauden tie (2011) on kirja, jossa Spalde jatkaa aiheen käsittelyä enemmän hengellisestä suunnasta. Kirjan hän on kirjoittanut yhdessä aviomiehensä Pelle Strindlundin kanssa. Inspiraatiota he hakivat Raamatun eläinkertomuksista sekä kirkkohistorian pyhimyksistä Fransiscus Assisilaisesta, Serafim Sarovilaisesta sekä ruotsalaisesta pyhiinvaeltajapappi David Petanderista. Hänestä olen kirjoittanut aiemmin blogin.

Naimisiin menevät saavat joskus seuraavan neuvon: ”Löydät toisesta aina uusia puolia, mutta älä usko, että voisit oppia tuntemaan toisen täysin. Toinen ihminen on aina mysteeri.” Tämä oivallus auttaa rakastajia kunnioittamaan toisiaan ja elämään rakkaudessa. Tämä koskee myös yksittäisen ihmisen suhdetta eläimiin sekä yleisesti ihmiskunnan suhdetta luomakuntaan. Eläimilläkin on mystinen puoli, jota voimme vain ihmetellä.

Eläinten mystisyys on toistuva aihe Raamatussa. Samuelin ensimmäisessä kirjassa kuvataan kuinka kaksi lehmää vetää liitonarkkia, joissa säilytettiin Jumalan Siinain vuorella antamaa kahta Mooseksen laintaulua. Eläimet vetivät vaunun suoraan Bet Shemeshin kaupunkiin "kääntymättä oikealle tai vasemmalle, ja ne karjuivat koko matkan". 1.Samuelin kirjassa epäoikeudenmukaista profeettaa rankaisee leijona. 1.Kuninkaiden kirjassa muutama luku myöhemmin kaksi korppia antaa hyvälle profeetta Elialle leipää ja lihaa sekä aamulla että illalla. Raamatun kirjoittajat kunnioittavat usein eläinten viisautta.

Haikarakin taivaalla tietää  muuttoaikansa, 
kyyhkyset ja pääskyset osaavat tulla  kun niiden aika on. Mutta minun kansani ei halua tietää  mitä Herra on sille säätänyt.  Jer.8:7

Keskiajan legendat kertovat myös eläinten arvoituksellisista oivalluksista. Kun irlantilaisen pyhimyksen Columban valkoinen hevonen piti päätään pyhimyksen rintaa vasten sen silmissä virtasi kyyneleitä. Munkki Diarmid halusi ajaa eläimen pois, mutta Pyhimys Columba antoi ystävänsä hevosen seisoa lähellä häntä ja surra. Veli Diarmidille hän selitti: "Sinä, joka olet järkevä mies, et olisi tiennyt minun kuolemastani ellei Luoja olisi tämän eläimen surun kautta ilmoittanut sitä meille."

Luonnontieteilijät ovat keränneet eläimiä, luokitelleet, nimenneet, mitanneet ja punnineet. Ihminen on yrittänyt siten kartoittaa muita lajeja. Mutta eläinmaailma on vaikeasti vangittavissa. Runoilijat ovat ymmärtäneet tämän. 1700-luvun alussa William Blake kirjoitti:

Mistä tiedät, etteivät kaikki linnut,  joiden siivet ilmaa leikkaa, ovatkin osa ääretöntä ilon maailmaa,  aistiesi ulottumattomissa?

Henry Beston kirjoitti vuonna 1928, että tarvitsemme erilaista, viisaampaa ja ehkä salaperäisempää ymmärrystä eläimistä. Ne eivät ole veljiä mutta eivät myöskään vihollisia. Ne ovat muita kansoja, jotka ovat loukussa itse elämän ja ajan verkoissa, vangittuina maan kauneudessa ja tuskassa. Runoilijat puolustavat ihmisten taipumusta hallita muita lajeja valloitettavina objekteina. "Toivon, että jossain on eläin, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt", Wendell Berry kirjoitti teoksessaan Näkymättömälle eläimelle. Seuraava roomalaiskirjeen kohta on nähty kristillisen eläinetiikan taustalla.

Koko luomakunta odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.  Kaiken luodun on täytynyt taipua katoavaisuuden alaisuuteen,  ei omasta tahdostaan, vaan hänen, joka sen on alistanut. Luomakunnalla on kuitenkin toivo,  että se myös kerran pääsee pois  katoavaisuuden orjuudesta  Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen.  Me tiedämme, että koko luomakunta edelleen huokaa  ja vaikeroi kuin synnytystuskissaan.  Room.8:19-22

Rakkauden tie -kirjan lähtökohta on, että kristillinen rakkaus ulottuu kaikkiin lajeihin. Siten se haastaa käsityksen ihmisestä luomakunnan herrana. Rakkaus ei ole vain ajatuksia vaan tekoja hyvyyden puolesta. Siihen tehtävään kristitty on haastettu, sillä rakkauden tie vaatii koettelemuksiin asettumista. Se ei ole helppoa mutta se on merkityksellistä. Jeesus söi kalaa ja lihaa, mutta häntä on myös kirjoittajien mielestä käytetty hyväksi oikeuttamaan väkivaltaa ja tehotuotantoa. Ateistit ovat vedonneet kristinuskon väkivaltaisuteen vetoamalla Uuden testamentin kohtaan, jossa Jeesus ajaa pahat henget sikalaumaan. Kirjoittajien mielestä kyseinen Raamatunkohta on esimerkki alkukristittyjen omista ajatuksista eivätkä Jumalan sanaa. Jeesus sanoo, että se joka on suurin palvelee toisia. Siksi Raamatusta tulisi löytää Jeesuksen sanoman ydin: rakkaus kaikkea kohtaan. Tämä tarkoittaa omalta mukavuusalueelta poistumista, mutta teologit ova lukeneet kirkon historiassa Raamattua vain juuri omalta mukavuusalueeltaan käsin. Kristillisessä eläinetiikasssa painotetaan, että Raamatun profeetallisessa kirjallisuudessa ihmiset ja eläimet ylistävät Jumalaa yhdessä myös aikojen lopussa. Siksi huomio tulisi suunnata myötätunnon ja myötäkärsimisen opetteluun henkisenä harjoituksena. Miten näemme maailman Jumalan silmin? Mitä se tarkoittaa käytännössä?

Älkää rakastako sanoin ja puheessa,  vaan teoin ja totuudessa.  1:Joh.3:18

Australialainen filosofi Peter Singer kirjoittaa kirjassaan Animal Liberation, että ihminen käyttäytyy eläimiä kohtaan kuin orjuuden aikana toisia ihmisiä kohtaan. Martin Luther Kingin esimerkki rakastaa vihamiehiä on ajankohtainen myös tänään. Jeesus ei kehottanut pitämään vastustajista vaan rakastamaan heitä. Se ei tarkoita lämpimiä tunteita kaikkia ihmisiä tai eläimiä kohtaan vaan heidän alkuperänsä, olemassaolonsa tunnustamista luomisen perustella. Rakkauden tie ei ole yksinkertainen tie, koska se tarkoittaa myötäkärsimykseen asettumista. Se ei ole koskaan helppoa, mutta kristitty ei tee sitä yksin vaan Jumalan hengessä vaeltamalla. Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa ahimsa, väkivallattomuuden periaate, on voimakkain. Kristityille mystikoille rakkauden tie on ollut perusta kohdata epäoikeudenmukaisuus ja kärsimys maailmassa. Se ei tarkoita itsensä uhraamista vaan omien tiedostamattomien puolien tunnistamista ja liittymistä sen kautta suurempaan yhteyteen kaiken kanssa. Tuossa yhteydessä kristityn maailmankuva avautuu suuremmaksi. Silloin ihminen näkee myös oman ajattelunsa rajallisuuden ja voi sitä muuttaa. Tuomas Akvinolaisen hierarkia, jossa enkelit ovat ihmistä korkeammalla ja eläimet luoduista vähäpätöisimpiä on vallinnut kirkon ajattelussa vuosituhansia. Tällaisen ajattelun perusteella ihminen on luonut hierarkioita sinnekin missä niistä on hänelle itselleen haittaa. Esimerkkinä voidaan sanoa, että kun keskustelu eläinten oikeuksista alkoi 1990-luvulla Ruotsissa vasta-argumenttina usein käytettiin sitä, että aihe vähentää ihmisen arvoa ja oikeuksia. Vuodet ovat kuitenkin näyttäneet päinvastaista. Ne jotka puolustavat eläinten oikeuksia ovat usein aktiivisimpia ihmisyyteen liittyvissä kysymyksissä. Eläinten oikeudet ovat ihmisten parhaaksi, sillä luomakunta antaa hyvyyttään ihmiselle osasipa hän siitä kiittää tai ei.

Spalde ja Stridlund ovat tunnettuja rauhanaktivisteja, jotka ovat järjestäneet rauhanomaisia mielenosoituksia mm. Ruotsin asevientiä vastaan. Molemmat ovat työskennelleet myös kristillisissä rauhanjärjestöissä ulkomailla sekä pakolaisleireillä. He ovat Gandhi-yhteisöasumisen ja Vildåsnan-yhdistyksen perustajajäseniä. Yhdistys jakaa tietoa kasvisruoasta, peilaa Jumalan rakkautta kaikkiin olentoihin sekä taistelee myötäkärsimisellä tehotuotantoa ja väkivaltaista eläinten teurastamista vastaan. Yhdistyksen nimen taustalla on seuraava Raamatun kohta:

Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan,  kuka pelasti sen juhdan ikeeltä?  Minä annoin sille asuttavaksi aron,  olinpaikaksi suolaisen aavikon.  Se halveksii kaupungin hälinää,  ei se tottele ajajan huutoja,  Vuorille se tähyää, siellä on sen laitumet!  Sieltä se etsii kaikkea vihreää.  Job.39:5-8

Viimeisin julkaisu, jossa Spalde on ollut mukana on teos Kaikki olennot huutavat Jumalan puoleen ( 2017). Se on kokoelma rukouksia ja jumalanpalvelusmateriaalia, jossa myös eläimet on huomioitu. Inspiraatiota on haettu anglikaanisen kirkon papin Andrey Linzeyn kirjasta Animal Rites: Liturgies of animal care. Eläimillä on paikkansa kristillisessä jumalanpalveluselämässä. Heidän toiseutensa tulee tiedostaa ja ihmisen tulee asettua luomakunnassa oikealle, tasavertaiselle paikalle. Ihminen ei ole luomakunnan kruunu vaan Jumalan rakkauden toteuttaja kaikkea luotua kohtaan. Kristittyjen Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa palvelemaan elämää.

Rakkauden Jumala, näytä meille paikkamme tässä maailmassa;  että jaamme rakkauttasi kaikkea luotua kohtaan  ja ettei kukaan koe ulkopuolisuutta.  Ravistele niitä, joilla on valtaa ja rahaa, etteivät he  väistele vastuuta vaan  asettavat etusijalle köyhät ja heikot,  sekä hoitavat tätä maailmaa kuin omaa kotiaan.  Anna valosi ja voimasi meille,  että autamme kaikkea elävää  tässä maailmassa tulemaan sinun valtakuntasi kaltaiseksi: oikeudenmukaiseksi, vapaaksi, rakkaudelliseksi  ja kauniiksi.  Ylistetty olet sinä!  Amen 

Paavi Franciskuksen rukous Suom: Sanna Bäckvall