NIMENSÄ VEROINEN KIRKKO

Växjön piispa Fredrik Modeus on jättänyt aloitteen kirkolliskokoukselle, että se käsittelee kysymystä kirkon johtamiskulttuurista. Hän haluaa yksinkertaistaa sitä, vähentää hallintoa ja asiakirjojen laatimista. Modeuksen mielestä paperityö vie yhä enemmän kirkkoherrojen aikaa. Hänen mukaansa kontrolliin perustuvaa johtamista on liikaa kirkossa. Sen juuret ovat ns. New public management- liikkeessä, joka on vaikuttanut jo yli 40 vuotta yhteiskuntien mallina. Wikipedian mukaan liike tunnetaan suomeksi nimellä Uusi julkisjohtamisen malli (Uusi julkisjohtamisen oppi – Wikipedia). Sen tavoitteena on siirtää yksityiseltä puolelta omaksuttuja toimintatapoja julkisen hallinnon organisaatioihin ja toimintamalleihin. Voittoa tavoittelevan yritysideologian siirtäminen kirkkoon ei ole koskaan ongelmatonta, koska kirkon olemukseen kuuluu ikuisuusperspektiivi. Moni työntekijä uupuu, turhautuu, sairastuu ja siirtyy muihin tehtäviin kun ristiriita sisäisen kutsumuksen ja ulkoisen hallintakulttuurin kanssa käy liian suureksi.

Modeuksen mukaan kirkkoherrat ovat muuttuneet se myötä enemmän hallintojohtajiksi kuin hengellisiksi ohjaajiksi. Seurakuntaneuvostot ja valtuustot käsittelevät hurjan määrän erilaisia hallintoon liittyviä asiakirjoja ja ohjeita. Tätä päivää kuvaa ajatus, että prosessit voidaan kuvata ja sen myötä niitä voidaan hallita. Kun ilmenee ongelmia tai haasteita, niin niistä kirjoitetaan heti jokin sääntö.

Ruotsissa jotkut lääninhallitukset ja kunnat ovat alkaneet työskennellä aktiivisesti vähentääkseen juuri kontrolliin perustuvaa johtamista. Tätä kutsutaan luottamukseen perustuvaksi malliksi. Modeuksen mielestä kirkko voisi ottaa oppia tästä kehityksestä. Paperityön tarpeellisuuden tarkastelusta ja turhan karsimisesta voisi lähteä liikkeelle. Hänen mukaansa tämä voisi parhaimmillaan vaikuttaa seurakuntajärjestyksen sisältöihin ja vahvistaa niiden tarkoitusta. Kaikki hallintodokumentit eivät ole tarpeellisia vaan tarvitaan itsereflektioita myös omalle työlle. Tulisi pohtia, mikä on tärkeää ja miksi? Syvemmällä tasolla on kysymys kontrollin halusta ja luottamuksesta. Kristillisen uskon perusta on luottamus, joka pohjautuu rakkauteen. Kontrollointi on aina pelosta käsin johtamista.

Hägerstenin seurakunnan kirkkoherra Christofer Wilson on aiemmin kritisoinut kaikkien ohjesääntöjen tekemisen tarpeellisuutta. Tällä hetkellä elämme suurta visualisaation aikaa, mikä näkyy kaiken dokumentointina. Näiden kahden kulttuurin reflektointi voi auttaa prosessia. Suuret perustavanlaatuiset ohjesäännöt ovat tarpeellisia ja niihin pitäisi keskittyä enemmän kuin kaikkiin pieniin nippelisääntöihin.  Suuret asiakirjat sukupuolivähemmistöistä, ympäristöasioista ja lastenoikeuksista ovat tärkeimpiä. Ne pitää ottaa vakavasti, mutta niidenkin jatkuva pyörittely pöydältä toiselle ei johda eteenpäin. Seurakuntatyö ei saa olla työtä, joka tuottaa paperia kaappiin. 

Tämä on ennen kaikkea ajankäyttö kysymys: kenelle ja miten työtä tehdään? Kontrolloivan työmenetelmän taustalla on pohjimmiltaan kysymys niin epäluottamuksesta työntekijöiden kykyyn suoriutua omasta työstä kuin johtamistaidon puutteellisuudesta. Johtamista tarvitaan kaikissa työmuodoissa, mutta paperi ei voi koskaan korvata läsnäoloa. Niiden taakse ei voi myöskään piiloutua vaan tarvitaan avointa dialogia. Dialogia on myös sen myöntäminen , että turha paperityö tulee paikalliseurakunnille kalliiksi. Wilsonin mukaan huonon itsetunnon omaava kirkko ottaa riskin kadota sääntökokoelmien ja opinkappaleitten taakse. Vaikka kirkollinen päätöksenteko on hidasta, osoittaa Modeuksen aloite uusia askelia kohti luottamuksessa vaeltavaa kirkkoa. 

Modeuksen mukaan kirkko on siinä olevat ihmiset Kristuksen ruumiina. Kirkon kuva organisaationa, jossa on työntekijöitä ja vapaaehtoisia, kaipaa muutosta, sillä kirkko on ihmiset. Mitä tarkoittaa, että kirkko on sen ihmiset eikä sen rakennukset ja organisaatio? Kuinka luodaan sellainen yhteisö, jossa Kristuksen ruumis inkarnoituu kaikkien ihmisten vuorovaikutuksena? Historian ja uudistuksen täytyy elää yhdessä. Kuinka uskalletaan uudistuksiin ja luodaan kirkko uudelleen? Jos kirkko on ihmiset, se on suhteita heidän kesken ja avoimuutta kaikkialle. On paljon opittavaa maailmanlaajuisena kirkkona. Kirkon tehtävä ei ole uudistusmielisyys sinänsä vaan Jeesuksen seuraaminen tavalla, joka rakentaa Jumalan valtakuntaa. Tärkeintä on muuttaa käsitys omasta itseriittoisuudesta, luopua kuluttamisesta ja seurata Kristusta. Näitä asioita Modeus käsittelee paimenkirjassaan Nimensä veroinen kirkko (En kyrka värd av namnet). Hän reflektoi ilmastokysymystä, polarisaatiota, eksistentiaalista terveyttä ja uskonnonvapautta. Hiippakuntansa työntekijöille kirja tarjoaa peiliä yhteisöllisyydestä, jakamisesta, kielestä ja hiljaisuudesta. Kirjan nimi syntyi keskustelusta vaimon kanssa kesämökillä. Modeuksella oli päällä t-paita ja shortsit ja hän ihmetteli ääneen ettei voi niissä mennä kirkkoon. Vaimo vastasi, että jos et noin voi mennä kirkkoon ei kirkko ole nimensä veroinen.

Lähteet:

Fredrik Modéus vill se mindre byråkrati | Kyrkans Tidning

En bok om en kyrka värd namnet - Växjö stift (svenskakyrkan.se)

New Public Management – Wikipedia