RISTILIIKEMEDITAATIO

Kehoruumis on Jumalan ja ihmisen kohtauspaikka, armon portti, kanava jonka kautta Jumalan voima virtaa ihmiseen. Kristinuskon alkuaikoina sakramenttien ruumiillisuus oli paljon voimakkaampaa kuin nykyisin. Kastettava astui veteen kokonaaan, alasti. Koko kehoruumis kosketti vettä, myös korut riisuttiin ja hiukset päästettiin vapaiksi. Kastetta seurasi koko kehoruumiin öljyllä voitelu. Mikään ruumiinosa ei saanut jäädä vaille sakramentin parantavaa voimaa.

Niin kuin maallinen leipä Jumalan avuksihuutamisen jälkeen
ei ole enää tavallista leipää, vaan ehtoollinen,
joka koostuu kahdesta asiasta, maallisesta ja taivaallisesta,
niin myös ruumiimme joka on osallinen ehtoollisesta,
ei elä enää katoavaista elämää vaan
kantaa sisällään ylösnousemuksen toivoa.
Kirkkoisä Ireneus 200 jKr

Kehoruumis on ihmisen persoonallisuuden näkyvä muoto ja ilmaisee sitä mitä ihminen on. Jos ymmärrämme ruumiin rikasta symboliikkaa voimme liittää sen yhteen syvemmän sisimpämme kanssa. Ihmisen ruumiin hahmo on pystysuorassa oleva RISTI. Se muodostuu kahdesta viivasta, pysty -ja vaakasuorasta linjasta, jotka leikkaavat toisensa.

Eläimiin verrattuna ihminen seisoo pystysuorassa. Hänen tehtävänsä on yhdistää taivas ja maa. Jalkojen avulla ja niiden alla olemme maadoittuneina maahan. Käsien kautta voimme tavoittaa taivaan. Se joka yrittää hypätä kohti taivasta vapautuakseen maasta, vahingoittuu ja putoaa enemmin tai myöhemmin. Se joka askaroi vain arkisissa asioissa maahan sidottuina menettää inhimillisen arvokkuutensa ja Jumalan voiman. Ihmisen tulee siksi saada nämä kaksi voimaa tasapainoon. Silloin ihminen saa kosketuksen siihen mihin hän syvimmiltään kuuluu. Elämä avautuu, kun kehoruumiin harjoitukseen yhdistetään ristintelogian sanoma.

Ristissä on kolme ulottuvuutta, jotka toimivat sekä yksilön- että yhteiskunnan tasolla. Risti on voiman merkki,joka voi kääntää helvetillisen ahdistuksen, kuoleman ja kärsimyksen uudeksi elämäksi. Jeesuksen murtautuessa kaikkiin syvimpiin kuiluihin hän kohtasi kaiken pahuuden syvyyden. Hän ei kuitenkaan jäänyt noihin kuiluihin vaan nousi sieltä ylös uudistuneena, koska hänessä oli Jumalan voima. Ihmisen toivo on kärsimyksen kohtaamisessa, joita maadoittumisharjoitukset auttavat. Elämä avautuu siellä mitä usein vähättelemme tai yritämme juosta karkuun. Edistyminen tapahtuu aina epämukavuusalueella. Toiseksi risti on kontrollin merkki. Totaalisessa hylkäämisen kokemuksessa Jeesus luopui kaikesta kontrollista muuttaen sen nykyhetken spontaaniudeksi. Ihmiselle tämä on viesti antautua yksin Jumalalle. Silloin kontrollin tarve loppuu ja ihminen saa kosketuksen spontaaniuden lähteeseen, joka virtaaa Jumalasta lakkaamatta. Itsesäätelyä lisäävät kontemplatiiviset harjoitukset auttavat tiedostamaan kontrollin takana olevat impulssit ja miten ne eroavat spontaaniudesta. Kolmanneksi risti piirtää rajat. Vaikka kaikki on sallittua, kaikki ei ole ihmiselle hyväksi. Tätä ihminen voi opetella piirtämällä kehoruumiinsa rajat. Ylittäessään ristin rajat ihminen kuluttaa itsetarkoituksessa luomakunnan herrana. Ristin sanoman ymmärtäminen palauttaa ihmisen osallisuuteen ja vastuuseen.

Pystysuora linja yhdistää ihmisen taivaaseen ja maahan. Ihminen elää ylöspäin suuntautuneena, mutta alaspäin sidottuna. Samalla kun maa kantaa ihmistä, taivas vetää häntä puoleensa. Sydämellä on paikkansa pään ja vatsan välissä. Sydämessä asuu ihmisen vapaus ja rakkaus. Vatsa symboloi alkuolemusta, tunne-elämää, vitaalisia toimintoja, kosketusta maahan, luontoon. Pää pystyy ajatuksin tavoittamaan hengen korkeuksia. Keskellä oleva sydän on maan ja taivaan synteesi. Tasapainoinen ihminen itsesätelee taivasta kohti pyrkiviä ja maan tunnustavia voimia. Liika kiintyminen alhaiseen tekee ihmisestä usein velton, laiskan ja alivirittyneen. Siitä seuraa masennusta, toivottomutta. Ilman maadoittumista ihmisen hermosto ylivirittyy ja kiihtyy. Se johtaa epärealistisiin ajatuksiin ja oman itsen suuruuskuvitelmiin. Ihmisen  paradoksi ja tehtävä on elää joustavana maan ja taivaan jännitteiden välillä. Parasympaattista hermostoa rauhoittavat harjoitukset auttavat tässä prosessissa. Risti on aina liikkellä oleva risti. Kosketus tuohon Jeesuksen ristiin muuttaa ihmisen  myötätuntoisemmiksi itseä ja toisia kohtaan.

Ristin vaakasuora linja viittaa ihmisen tehtävään maailmassa. Hän ei saa sulkeutua itsekkyyteensä ja oman sydämensä ahtaaseen rajoittuneisuuteen. Hänen on avauduttava ristin instrumenttina avoimuuteen, rakkauteen kaikkea luotua kohtaan sekä niiden palvemiseen. Jos hän avautuu vain sivulle, palvelee ja menettää Jumalakosketuksen, hän väsyy ja uupuu. Siksi Pystysuoran ja vaakasuoran linjan on leikattava kaikessa paradoksaalisuudessaan koko ajan toisensa. Vastakkaisuudellaaan molemmat puolet pitävät toisensa tasapainossa ja täydentävät toisiaan. Kohtisuora linja yhdistettynä vaakasuoraan ei saa ihmistä laiminlyömään ajallista ja maallista. Vaakasuora linja yhdistettynä kohtisuoraan linjaan ei hukuta ihmistä koko luomakuntaan vaan hän tiedostaa Jumalan. Ristiriidat muuttuvat toisiaan täydentäviksi ja läpäiseviksi. Niiden  törmäyksestä syntyy uutta elämää.

Elämänsä ratkaisevana hetkenä Jeesus näyttäytyy ristillä riippuen olemalla itse suuri risti: pingotettuna maan ja taivaan välille hän syleili koko maailmaa ojennetuilla käsivarsillaan. Hän on todella ihmisen poika- ihmisen perikuva. Kristityn esikuva ei ole enkeli vaan Jeesus Kristus. 

Paavalin mukaan ihmisen tulee muuntua En Christo, Kristuksessa olemisella ylösnousemusruumiin kaltaiseksi. Hermoston rauhoittaminen kytkee ihmisen Jumalan virtapiiriin ja Jumalan ylösnousemusvoima( rakkaus, myötätunto) voi virrata vapaasti, FLOW:na. Seuraava harjoitus on esimerkki konteplatiivisesta harjoituksesta, jossa on huomioitu hermoston aktivointi. Jos fyysinen liikkuinen on sairauden tai vamman vuoksi estynyttä, voidaan harjoitus tehdä mielikuvissa. 

Harjoitus:

Kädet nousevat vartalon keskeltä ylös piirtäen maljan( kalkin, ehtoollismaljan). Kämmenet piirtävät sisäänpäin kaksi ympyrää, öylättiä. Kämmenselät vastakkain laskeudutaan eteentaivutukseen. Notkisteaan polvet, selkä pyöristyneenä noustaa ylös hitaasti rinnan korkeudelle. Kädet sivuille. Vartaloa kierretään vasemmalle ja oikelle, jonka jälkeen kämmeniä pyöritellään itsensä ympäri. Käsillä voidaan sen jälkeen  matkia tuulen liikkeitä. Lopuksi tuodaan kädet keskelle kämmenet rukousasentoon. Sieltä liike lähtee uudelleen.

Lähteet: Kristillinen syvämietiskely - Wilfrid Stinissen - häftad (9789529627493) | Adlibris Bokhandel

Home of Dr. Stephen Porges

Kuva: Sanna Bäckvall: Turun taidekappelin risti