HAAGAR - TRAUMATISOITUNEESTA ORJASTA JUMALAN LAPSEKSI
Henkisestä ja hengellisestä traumasta on puhuttu viime vuosina, mutta vähemmän esillä ovat olleet Raamatun henkisesti traumatisoituneet ihmiskohtalot. Yksi heistä on Haagar, Israelin kantaisän Aabrahamin vaimo. Hänet oli todennäköisesti tuotu Faaron ”lahjana” Egyptistä kamelien, kullan ja korujen lisäksi. Hän ei ole sukua kenellekkään ja hänestä tuli Abrahamin vaimon Saaran orjatar. Raamatun mukaan Jumala oli tehnyt Aabrahamin kanssa liiton, että hänestä tulisi pojan isä ja hänen jälkeläisensä perisivät luvatun maan. Ongelmana oli, että Aabraham ja Saara olivat hyvin vanhoja. Vaihdevuodet ohittanut Saara päätti, että tämä lupaus toteutuisi, mutta hänen täytyisi tehdä asialle jotakin. Hän antoi Aabrahamille palvelijattarensa Haagarin, jotta hän voisi synnyttää heille luvatun lapsen. Haagar tuli raskaaksi ja sai pojan Ismaelin. Tämä oli vasta Hagarin tarinan alkua. Henkinen trauma, jonka hän koki Ismaelin syntymän jälkeen, oli raskas. Saaran myrkyllinen mustasukkaisuus sai sen aikaan. Niin Aabraham meni Haagarin luo, ja tämä tuli raskaaksi. Ja kun hän näki tulleensa raskaaksi, hänen emäntänsä käänsi kateutensa halveksunnaksi. Hän sanoi Aabrahamille: 'Väärinkäsitys osuu sinuun! Annoin piikani syliisi; ja kun hän näki tulleensa raskaaksi, jouduin halveksituksi hänen silmissään.” (1. Moos. 16:4–5)
Saaran kateus antoi emotionaaliselle traumalle juuret. Se oli valhe, jolla Saaran pettynyt mieli käänsi omat vaikeat menetyksen tunteet Haagarin syyksi.Ihmisen itsekäs mieli on luonut maailman valhejärjestelmän, jonka avulla Saara pystyi manipuloimaan. Olipa naisten riita mikä tahansa, Saara kohteli Haagaria valta-asemaansa nojautuen ankarasti. Haagar pakeni. Herran enkeli ilmestyi kuitenkin hänelle vesilähteellä. Hän jätti hänelle lupauksen: ”Minä lisään sinun jälkeläisesi ylenpalttisesti.” (1. Moos. 16:10) Kuten voitte kuvitella, Hagarin mielessä liikkuvien kiusallisten ajatusten on täytynyt kuluttaa hänet. Olisi vähättelyä sanoa, että hän oli surullinen. Hän koki henkisen trauman – nainen antoi hänet miehelleen omaisuudeksi, minkä jälkeen nainen hylkäsi hänet sen vuoksi, mitä häntä pyydettiin tekemään. Mutta Jumala näki hänet. Hän näki hänet tuskan keskellä. Jumala kuuli hänen ahdistuksensa, ja hän tunnisti Hänet kaiken näkeväksi Jumalaksi. Hän sanoi: ”Olenko minäkin täällä nähnyt Hänet, joka näkee minut?”(1.Moos.16:13). Jumala antoi hänelle liiton siunauksen hänen emotionaalisen traumansa keskellä.
Kun Haagar erotettiin niiden joukosta, jotka omistivat hänet fyysisesti, hän pystyi näkemään Jumalan henkilökohtaisesti. Kärsimyksen ja kivun kohtaaminen saivat Haagarin antautumaan tuolle Jumalalle kokonaisvaltaisesti. Tässä pätee sana”särjettyä ruokoa hän ei muserra”. Pikemminkin Jumala käytti traumaa vetääkseen naista lähemmäksi itseään palauttamalla hänelle itseisarvon ja luomalla hänelle uuden tulevaisuuden. Tänä päivänä lukemattomat naiset ja vähemmistöt jakavat Haagarin kokemuksen. He ovat oikeaoppisten pelinappuloita, joita manipuloidaan ja käytettään omien itsekkäiden pyrkimysten peleissä. Piilotettua vallankäyttöä esiintyy erityisesti hengellisissä yhteisöissä, jossa oma etu ja hyöty ovat ensisijaisia. Yhteisöllinen toipuminen ja kokonaiskuvan näkeminen ovat siksi niin tärkeitä, ettemme sokeasti hyväksy koneiston toimintatapaa, vaan nousemme Haagarin tavoin esille Jumalan kuvina. Hermostoltaan vakaa ihminen uskaltaa puolustaa omaa arvokkuuttaan ja rajojaan muita rikkomatta. Siksi Haagarin tarinan katselu on meille mitä parhainta traumaterapiaa taistelussamme syrjäyttäviä rakenteita ja ihmisen perussyntiä vastaan.
Sillä me emme taistele lihaa ja verta vastaan,vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan,
tämän pimeyden hallitsijoita vastaan,
pahuuden hengellisiä sotajoukkoja vastaan taivaissa."
Ef. 6:12
Vain Jumalassa on traumatoipujan todellinen identiteetti. Siksi on erityisen tärkeää, että seurakunnat ja hengelliset yhteisöt ovat turvallisia paikkoja, joissa myötäsäätelyn avulla tapahtuu toipumista. Turvallisen tilan sääntöjen lisäksi tarvitaan kärsivällisyyttä. Mikään pareneminen ei tapahdu hetkessä vaan tarvitaan riittävän pitkää aikaa yhdessä - usein hiljaisuudessa. Jos luottamus on mennyt ja sanat ovat kokeneet inflaation, tarvitaan yhteistä jakamista riittävän pitkään. Kun mielessä nousee epäilys, ettei trauma mene koskaan ohi, on tärkeää että traumainformoidut seurakunnat osaavat kannatella haavoittuvaa. Kun ihmisen mieli iskostaa, ettei Jumala välitä tunteista tai niitä ei saa kokea, traumainformoidulla seurakunnalla on taito käsitellä kaikenlaisia tilanteita ja tunteita arvottamatta niitä. Kun mieli hokee toistamistaan, että trauma on omaa syytä, osaa traumainformoitu seurakunta nähdä kokemuksen kautta tapahtumien jatkumoja ja jokaisen lähimmäisen Kristuksessa, Jeesuksessa. Kun ihminen jää liiaksi yksin, hänet kutsutaan yhteyteen ja muutokseen Kristuksessa.
Jumala,anna kaikkien ihmisten,
jotka kamppailevat omissa erämaissaan,
tulla nähdyiksi ja saada juoda elävää vettä.
Anna heidän löytää enkeleitä.
Anna heidän vahvistuneina kävellä eteenpäin
enkeleinä toisilleen.
Aamen
Charlotte Frycklund
Suom. Sanna Bäckvall
Lähteet:
Kommentit
Lähetä kommentti