KEHO VAI RUUMIS? 

Miten sanat keho ja ruumis eroavat?  Miten niitä käytetään? Ovatko ne eri näkökulmia samaan kokonaisuuteen? Keho on meille tuttu psykologisista yhteyksistä ja naistenlehdistä. Puhumme kehoterapioista, emme ruumisterapioista. Koko joukko  esoteerisia suuntauksia ja postmoderni hyvinvointikulttuuri ovat täynnä kehoon liittyviä harjoituksia ja pohdintoja.

Ruotsalainen 'Yoga Girl' Rachel Braden, joka elää unelmaelämää  paratiisisaari Aruballa rikkinäisen nuoruuden jälkeen, on kerännyt instagramissa miljoonia seuraajia. Hän ohjeistaa kirjassaan mm. seuraavaa:

" Ole kärsivällinen kehosi kanssa, keskity siihen miten kehosi toimii, älä siihen miltä se näyttää. Olet täydellinen sellaisena kuin olet. Vaikka kehosi ei kykene kaikkiin asentoihin, kuvittele ne mielessäsi. Miten tunnemme kehomme määrittää miten sen näemme. Ajattele aina sitä mikä on hyvin ja siunattua sinussa. Keskittymällä virheisiin, näet vain virheitä.  Näe oma kauneutesi."

Wikipedian mukaan ruumis tarkoittaa ihmisen tai eläimen elävää tai kuollutta elimistöä. Ainoastaan elävää ruumista tarkoittavia sanoja ovat vartalo ja keho. Suomenkielinen sana keho keksittiin lääketieteen sanastolautakunnan ja kielitoimiston ensimmäisen hoitajan Hannes Tepon yhteistyön tuloksena vuonna 1945, kun lääketieteen piirissä syntyi tarve sanallisesti erotella kuollut ja elävä ruumis toisistaan. On mahdollista, että sanalle keho otettiin mallia sukulaiskielestämme virosta, jossa elävää ruumista tarkoittaa sana kehä; toisaalta sana keho esiintyy jo Elias Lönnrotin sanakirjassa kehän synonyyminä.

Luterilaisessa uskonnollisuudessa käytetään lähes yksinomaan sanaa ruumis. Ruumis siunataan ja haudataan. Entisaikoina myös ennen hautaamistaan  ruumis pestiin. Ruumiin ylösnousemus on yksi uskontunnustuksemme keskeisimpiä kohtia. Jumala on kristinuskossa elävä, ei kuollut. Ylösnousemusruumista meidän onkin sitten ollut vaikeampi selittää. Ruotsin kirkon virressä 470, joka pohjautuu Johannes Damaskolaisen (n.676-754) tekstiin, on yritetty kuvata ylösnousemusruumista Kristuksen vierellä kulkemisena.

Jeesus nousi haudastaan,
eivät vahdit mitkään,
häntä voineet pidättää,
eivät sinetitkään,
kahdentoista kanssa
hän kulkee kaikkialle,
heistä rauha säteilee
vieras maailmalle.
Suom. Anna- Maija Raittila

Ehtoollisteologian tärkeimmässä kohdassa meille annetaan Kristuksen ruumis ja veri, ei kehoa, sielua tai ajatuksia. Oletko koskaan miettinyt tätä? 

Ruumis, veri Jeesuksen on ilomme,
lohdutus, kun murhe täyttää mielemme,
voima, kun me taakan alle uuvumme.
Ruotsin kirkon virsi 395
Suom. Niilo Rauhala

Kristinuskon keskuksessa on Jumalan inkarnoituminen ihmiseksi, josta  Johanneksen evankeliumi todistaa: Sana tuli lihaksi. Usein viittamme sillä kirkollisessa kielessä ajatuksiin  ja uskomuksiin, pään sisälle. Tässä kirjoituksessa on yrityksenä yhdistää sanat keho ja ruuumis. Tarkoituksena on  nähdä yksi todellisuus: elämä ja kuolema, henki ja materia, keho ja ruumis.  Aikamme tarvitsee kehoruumillisuuden teologiaa, jossa molemmat puolet otetaan vakavasti ja elävästi. Kirkoissa tarvitaan lisää ylösnousemuspuhetta,yhteiskunnassa kuoleman näkyväksi tekemistä. Molemmissa voi kehoruumiillisuuden yhdistäminen auttaa.

Inkarnaatio

Me olemme kehoruumiita. Se on meidän ainoa konkreettinen todellisuutemme. Kehoruumiit eivät ole vastakkaisia älykkyydelle, tunteille tai sielulle. Kehoruumis sisältää ja hallitsee koko kokonaisuutta. Joka pystyy tietoisesti liikuttamaan kehoruumistaan, liikuttaa koko olemassaoloaan.
Therese Bertherat

Kristinusko korostaa voimakkaasti inkarnaatiota, Jumalan tulemista ihmiskehoon, mutta silti olemme luoneet tulkinnoillamme päinvastaisen länsimaisen yhteiskunnan. Kirkollinen elämä on rakentunut  Platonin ajatuksille. Kehoruumis ja sielu ovat sodassa toisin kuin  Jeesuksen opetuksessa kokonaisvaltaisesta ihmisestä, jossa kehoruumis ja sielu ovat yhtä.  Siksi monille meistä keho on kielletympää kuin mieli.  Kirkoissamme ei osata yhdistää kehollisia harjoituksia hengellisyyteen vaan nähdään ne erillisinä. Kehossa nähdään usein uhkaa ja lankeemukseen ohjaavia voimia, jotka pitää pitää kurissa. Kurinalaisuus onkin hyvää jos se ei johda  täydelliseen vastakohtaansa, kieltämiseen. Kun kehoruumista ei ole osattu kuunnnella turvallisesta tilasta käsin, on se jätetty lähes huomioimatta tai kielletty täysin. 

Meissä istuu syvällä ajatus, että meillä on kehoruumis. Emme osaa ajatella, että me olemme kehoruumis. Koko olemuksemme seuraa meitä esimerkiksi kirkkotilaan vaikka vain istuisimme siellä. Kysymys on enemmänkin siitä, ettemme ole kirkoissa osanneet antaa tilaa kokonaisuudelle. Kehoruumisharjoitukset miellämme helposti suurieleisyydeksi, vaikka kysymys on enemmänkin maadoittumisen puutteesta. Jos sanan kautta tulkitaan kaikkea, voi meiltä jäädä jotain oleellista elämästä huomaamatta. Puhdasoppisen luterilaisuuden perustajille Calvinille ja Zwinglille jopa uiminen oli kiellettyä, koska se vei ajatukset sanan oikeasta tulkinnasta. Lutherin mielestä tanssia piti häissä muttei pöydillä. Protestantisessa teologiassa on kuitenkin jännittäviä teologisia näkemyksiä kehoruumiiseen. Tunnetun teologin Jurgen Moltmannin mukaan olemme Pyhän Hengen muovaamia ja läpäisemiä kehoruumiita. Jos elämme tasapainossa, hengellinen ja maallinen ovat harmoniassa.

Kehoruumis on usein kuin kielletty keskimmäinen lapsi, joka oireilee erilaisin ylilyönnein: riippuvuuksina, sairauksina ja piittaamattomuutena luonnosta. Kierrämme omassa kehässämme, jos sanomme että pelastus on vain tulevaa maailmaa varten. Spiritualiteetti on ihmisen kokonaisvaltaista yhteistyötä kuunnellen sen eri puolia ja toisilta oppien. Monet älylliset kirkot eivät kosketa sydäntä eivätkä sydämeen saarnaavat vapaat suunnat älyä. Valitettavasti molemmat ovat unohtaneet kehoruumiin. Konservatiiiset kirkot eivät arvosta rukousta ja mietiskelyä, sydämeen saarnaavat seurakunnat eivät ole useinkaan läpikäyneet koko kehityskulkua. Kehollisuutta kaipaavat hakeutuvat muualle, mutta kehoruumista he eivät ota vakavasti. Kehosta on tullut kulutustuote. Mitä katteettomampia ovat esim. hyvinvointilupaukset, sitä paremmin ne usein myyvät. Kristinuskon tulee siten tarjota vaihtoehto kehotietoisuudella ja vastuullisella kuluttamisella.

Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne,
teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, 
niin että olette nuhteettomat Herran Jeesuksen Kristuksen tullessa.
1. Tess. 5:23

Vain harjoittelemalla olemaan nykyhetkessä avoin, yksinkertainen ja vastaanottava, voimme antaa ulkopuolisen voiman vaikuttaa meissä. Voimme tulla vain enemmän ja enemmän tietoiseksi omasta defensiivisestä käytöksestämme ja ajattelustamme. Prosessi on hidas mutta vaivan arvoinen. Maadoittuminen tarkoittaa, että käännämme sisäisen katseemme pois halustamme kontrolloida  ja työstämme omaa epäluottamustamme itseemme, Jumalaan ja maailmaan. Annamme  käsiemme avautua ulkopuoleltamme tulevalle Jumalan hyvälle, joka puhdistaa ja laskeutuu meissä keskivartaloon. Tällainen harjoitus on ilmainen.

Tee sydämestäsi luostari. Lyö siellä merkinantorautaa,
kutsu sinne koolle kokonainen jumalanpalvelus,
suitsuta ja lausu  hiljaisella äänellä
lakkaamattomia rukouksia.
Jumala on vierelläsi.
Simferopolin metropoliitta lääkäri Luukas

Voidaksemme luottaa, meissä pitää avautua kolme asemaa samanaikaisesti: itsepäinen päämme, suljettu sydämemme sekä defensiivinen ja kielteinen ruumiskehomme. Tämä on hengen työtä, joka on suurempi kuin me. Se johtaa kirkkaaseen ja syvään todellisuuden katseluun. Siksi todellinen usko on yksi kaikkein kokonaisvaltaisimmista tekijöistä ihmisessä. Sen tähden sitä kutsutaan useissa uskonnoissa vain valoksi. Huomattava on, että Jeesus puhuu meistä maailman valona, ei vaan itsestään. Kristityt usein unohtavat tämän.

Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle,
vaan lampunjalkaan.
Siitä se loistaa kaikille huoneessa oleville.
Matt.5.14

Idän filosofioissa on ajatus: ei lootusta ilman mutaa. Kuvan lumpeet kukkivat mutaisen järvenpohjan pinnalla Viitasaarella kesällä 2019. 

Tässä artikkelissa olen käyttänyt apuna fransiskaanimunkki isä Richard Rohrin kirjaa Hengitän pinnan alla - 12 askelta spiritualiteettiin.

Kirjan löytää tästä linkistä:

Breathing Under Water Companion Journal - Richard Rohr - häftad (9780281075140) | Adlibris Bokhandel