PUHUKAAMME HYVÄÄ

Kuinka voin ylistää ja kiittää Jeesusta puhumalla samaan aikaan huonoa muista uskonnoista? Näin Krister Stendahl muotoili kysymyksen, jonka jokainen uskonnolliseen vuoropuheluun osallistuva kristitty kysyy itseltään. Puhukaamme hyvää toisistamme oli Tukholman hiippakunnan uskontodialogisen keskuksen hanke, joka alkoi vuonna 2017. Sen tarkoituksena oli oppia puhumaan hyvää toisista uskonnoista ja kulttuureista. Projekti perusti saarnablogin, joka  halusi innostaa todistamaan Kristuksesta samalla puhuen hyvää muista kulttuureista, elämänkatsomuksista ja uskonnoista.  

Kirkkaus, kunnia ja rauha tulee jokaisen osaksi,
joka tekee hyvää,
ensin juutalaisten, sitten myös kreikkalaisten,
sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.
Room. 2:10-11

Piispa Åke Bonnier teki kirkolliskokoukselle 2014 aloitteen, jonka nimi oli "Minne Jumalan tiet johtavat?". Kirkolliskokous hyväksyi tutkimusosion, mutta hylkäsi evankeliumikirjan tarkistamisen. Siksi perustettiin blogi, jonka  tarkoituksena oli auttaa saarnaajia saamaan tietoa evankeliumin kirjan sudenkuopista. Se sisälsi tekstejä, jotka voivat johtaa juutalaisvastaisiin tulkintoihin. Blogi toi esille, että myös viattomammat tekstit voivat yhdessä toistensa kanssa johtaa korvausteologiaan tai muuten juutalaisvastaisuuteen. Ekumeenisesti muodostettu työryhmä valaisi kolmen vuoden ajan Uuden testamentin tekstien juutalaisia ​​taustoja ja korosti juutalaisia ​​tulkintaperinteitä Vanhan testamentin ympärillä. Vaikka tämä oli lähtökohta, myös muut uskonnollliset perinteet ja niiden teologiat olivat hankkeessa mukana. Kaikki materiaali on edelleen löydettävissä sivuilta:
https://blogg.svenskakyrkan.se/crd/tala-val-predikokommentarer/

Tukholman uskontodialoginen keskus pitää vuosittain Krister Stendahlin muistoluentosarjan. Stendahl oli Tukholman piispa 1984-88, raamatuntutkimuksen professori sekä Harvard Divine yliopiston dekaani Yhdysvalloissa. Stendahl osallistui varhain uskontodialogiin, erityisesti juutalaisten ja kristittyjen väliseen vuoropuheluun. Häntä pidetään monimuotoisuuden puolestapuhujana sekä yhdenvertaisuuden pioneerina Ruotsin kirkossa. Hänen tunnetuin artikkelinsa liittyy Paavaliin, jota luterilaiset olivat tulkinneet liikaa uskonpuhdistaja Lutherin ahdistuksesta käsin. Stendahl kirjoitti mullistavassa kirjassaan The Apostle Paul and the Introspective Conscience of the West, ettei Paavali juuri koskaan puhunut henkilökohtaisesta syyllisyydestä. Stendahl meni hyvin pitkälle sanoessaan, ettei Paavali puhu seitsemässä kiistattomasti aidossa kirjeessään henkilökohtaisesta anteeksiannosta yhtä monta kertaa kuin Jumalan laajasta anteeksiannosta synnille ja pahuudelle. Richard Rohrin  mukaan meidät on opetettu vain kuulemaan yksityinen synnintunto. Synti, pelastus ja anteeksianto olivat aina yhteisöllisiä, sosiaalisia ja historiallisia käsitteitä juutalaisille profeetoille. Sitä ne olivat myös Paavalille. Paavalin ihmiskäsitys oli positiivinen ja juutalaisessa laissa oli korjaavan oikeuden periaate. Se tarkoittaa, ettei lakia voida koskaan tulkita täydellisenä vaan siinä on aina Jumalan armon vara. Kristinuskon tulee ymmärtää Raamattua sisältäpäin dialogin onnistumiseksi. Tällainen ajattelu on tervettä vastakkainasettelujen maailmassa sekä pohdittaessa ajankohtaista Lähi-idän kriisiä. Stendahl muotoili kolme uskontodialogin sääntöä:

1. Jos haluat oppia jotain toisesta uskonnosta,
    kysy sen seuraajilta,
    älä vastustajilta.

2. Älä vertaa oman perinteen parhaita ihanteita toisen pahimpiin käytäntöihin.

3. Anna tilaa pyhälle kateudelle! 

Stendahl tarkoitti, että pitää olla halukas tunnistamaan toisen uskonnollisen perinteen hyvät puolet ja se mikä omasta uskonnosta puuttuu. Siten voi löytää suuremman ulottuvuuden omasta uskosta. Stendahlin ajatus oli, että ohjeet piti laittaa käytäntöön. Toisten kunnioittaminen on kilpailusta luopumista. Säännöt ovat lähtokohta, eivät matkan loppu. Hiippakuntansa papeille hän laati 12 ohjetta saarnaan 1980-luvulla.

1.  Anna saarnasi kasvaa meditaatiosta, ettei sielusi haavat vaikuta ammattiisi.
2.  Älä tee saarnasta totuuslauseita vaan merkityksellistä.
3.  Jos Matteus, Markus, Luukas, Johannes, Paavali tai Jaakob kuolivat Pyhälle           Hengelle, on sinunkin hyvä kuolla itsellesi seurakunnan tähden.
4.  Älä luule tietäväsi mikä sanoma on.
5.  Älä hengellistä asioita, sillä silloin niiden ruumillistuminen, inkarnaatio, kärsii.
6.  Sinun ei tarvitse todistella asioita itsesi tai Raamatun kautta.
7.  Älä toista keittokirjaa - tarjoile ruokaa.
8.  Älä aliarvioi seurakunnan älykkyyttä ja tietoja.
9.  Älä käytä sanaa rakkaus, jos sitä ei ole tekstissä.
10. Älä moralisoi juhlapyhinä.
11. Olet vastuussa siitä mitä sinun kuullaan sanoneen,
      ei siitä mitä sinun uskotaan sanoneen.
12. Älä lausu valheellista todistusta lähimmäisistäsi.

Stendahlin saarnakirja Stilla Veckan ( Hiljainen viikko) julkaistiin 1974. Mia Melin ja Anne-Louise Eriksson käänsivät sen ruotsiksi vuonna 1985. Se on ollut unohduksissa pitkään. Ruotsin kirkossa nähtiin tärkeänä julkaista se uudelleen. Alunperin se julkaistiin Amerikassa ennen nykyistä Ruotsin kirkon evankeliumikirjaa. Kaikki tekstit eivät siten vastaa tarkalleen tämän päivän saarnatekstejä. Stendahlin ajatukset saarnaamisesta suurella viikolla ovat kuitenkin jatkuvasti merkityksellisiä kaikille. Hänen mukaansa saarnaajan vastuu on pääsiäisviikolla ymmärtää, ettei kristinusko loista kirkkaammin mustamaalaamalla juutalaisia vihamielisillä sanoilla. Saarnat ovat luettavissa ja kuunneltavissa netissä.
Krister Stendahl: Den heliga veckan - Svenska kyrkan Stockholms stift

Lähteet:

Krister Stendahl – Wikipedia

Krister Stendahl, 1921-2008 | Harvard Divinity School

Krister Stendahl Memorial Lecture - Krister Stendahl Memorial Lecture - Centrum för religionsdialog i Stockholms stift (svenskakyrkan.se)

The Universal Christ — A New Book from Richard Rohr (cac.org)