SAATAN OLLA VÄÄRÄSSÄ
Mikä auttaa elämään vapaampaa elämää? Kuinka voimme saada lisää lohtua ja luottamusta elämään? Miten saamme elämän tuntumaan enemmän avoimelta kädeltä kuin puristetulta nyrkiltä?
Saatan olla väärässä on Björn Natthiko Lindebladin omaelämäkerrallinen tarina siitä, kuinka hän jättää ekonomina kansainvälisen yrityksen johtajan tehtävän Espanjassa. Kuinka hän haluaa tulla buddhalaiseksi metsämunkiksi Thaimaassa ja palaa sieltä Ruotsiin 17 vuoden jälkeen. Se on kertomus siitä miten vaikeaa on palata länsimaisen yhteiskuntaan pelkät farkut jalassa, masentua ja löytää kaiken oppimansa avulla elämän mielekkyys Pohjolassa. Tänä päivänä Björn Natthiko on arvostettu meditaatio-opettaja, joka luennoillaan opettaa kansantajuisesti syviä buddhalaisia elämänviisauksia. Vuonna 2018 hänellä todettiin lihaksia rappeuttava parantumaton ALS-sairaus. Teoksessaan hän kertoo lämmöllä, huumorilla ja syvällisesti omista puutteistaan sekä siitä mitä elämä munkkina on hänelle opettanut. Elämästään kertovassa elokuvassa Natthiko jatkaa kuoleman kohtaamisen teemaa, ja monet ovat saaneet tästä apua omalle kamppailulleen.
"Tärkein asia, jonka opin seitsemäntoista vuotta kestäneen täysipäiväisen henkisen harjoittelun aikana, on se, että en usko enää kaikkea, mitä ajattelen. Se on supervoimani."
Saatan olla väärässä ei ole pelkästään erinomainen kirjan nimi, vaan hieno ja myötätuntoinen viisaus. Se voi mullistaa elämän ja tehdä sydämestä pysyvästi tyytyväisen. Se on asenne, joka auttaa pitämään sielun ja sydämen täysin avoimina. Se avaa oven siihen, mikä ihmisyydessä on yhteistä. Vaatimaton avain valtavaan oveen, jolla voi olla vaikutuksia ihmiskunnan haasteisiin tässä ajassa. Mikä mainiointa, kaikilla on hallussaan tämä sama supervoima. Jos se on päässyt katoamaan, voi Natthikon kirja auttaa löytämään sen uudelleen.
Hän joka kasvaa viisaudessa. Natthiko (thaimaalainen munkkinimi)
Björn Natthiko avaa ahdistustaan rehellisesti ja suorasti. Hän kuvaa sitä miten hänellä ei ollut pakissa mitään työkaluja kun hän tunsi itsensä kurjaksi. Hän kummasteli: "Onhan tämä outoa - olen käynyt kouluja kuusitoista vuotta, enkä muista, että yhdelläkään tunnilla aiheena olisi ollut: "Mitä tehdä, kun elämä tuntuu vaikealta?" Sen seurauksena nuori mies hakeutui luostariin vaikkei ollut koskaan kiinnostunut uskonnoista. Samalla hän ymmärsi, että jotakin näille piinaaville tunteille tulisi tehdä ja pyydettävä apua. Jos ei kestä omaa seuraansa, silloin sitä vasta onkin pulassa. Buddha tuntui hyvältä kohdalta aloittaa. Hänen johtolauseekseen muodostui: Haluan muuttua sellaiseksi, joka jonain kauniina päivänä on hyvä ystävä myös itselleen.
Luostarielämän karuus ja viidakon vaarallisuus saivat hänet sisäistämään sen, että mikään ei kestä ikuisesti. Lauseesta tuli jopa niin voimakas johtotähti, että hän kirjoitti sen myöhemmin vihkisormuksien sisälle kohdattuaan sielunkumppaninsa munkkielämän jälkeen. Ruotsiin palattua hän koki, että oli vihdoin saanut avaimen sielunsa huoneeseen. Hän tunsi paremmin mitä kantoi sisällään ja suostuessaan kohtaamaan sen, osa vastustuksesta katosi. Huomion suuntaaminen itse valittuun kohteeseen on parasta ja mahdollisesti ainoa, mitä voimme tehdä, kun tilanne on todella vaikea. Eläminen helpottuu jos osaamme suhtautua ajatuksiimme hieman epäilevämmin ja huumorintajuisemmin. Omiin ajatuksiin uskominen tekee meistä suojattomia ja puolustuskyvyttömiä niin suurissa kuin pienissä asioissa. Älykin heikkenee siinä sivussa. Pimeimpinä hetkinä saatamme vajota kuinka syvälle tahansa. Ajatukset voivat kiusata meidät hengiltä. Emme pysty valikoimaan ajatuksiamme. Emme voi suunnitella miltä ne kuulostavat. Voimme ehkä ohjata niitä johonkin suuntaan ja antaa joillekin enemmän tilaa, joillekin vähemmän. Mutta emme voi määrätä, mitä ajatuksia mieleemme milloinkin juolahtaa. Voimme vain valita, uskommeko niihin tai emme. Siksi älyn laittaminen lepoon on niin tärkeää.
Järki on palvelija. Intuitio on lahja. Kulttuurimme on nostanut palvelijan mestariksi ja unohtanut lahjan. Albert Einstein
Saatan olla väärässä on myös mantra, jota laulettiin läpi yön kerran kuukaudessa thaimaalaisessa metsäluostarissa. Kirjassaan Natthiko kuvaa elämää villieläinten keskellä askeesissa. Miltä tuntui kun ruokaa sai vain kerran päivässä ja kun oma tai jonkun muun käytös ärsytti yhteisöelämässä.
Saatan olla väärässä. Niin yksinkertaista. Niin totta. Niin helppoa unohtaa. Vaikeimman läksynsä asiasta Natthiko sai vaimoltaan aamiaispöydässä, johon hän oli tullut närkästyneenä jostakin pikkuasiasta. Silloin vaimo huomautti humoristisesti ja rauhallisesti, että eikö nyt olisi hyvä aika turvautua mantraan, josta luennoit eilen 500 ihmiselle?
Oikeaa ja väärää koskevien käsitysten tuolla puolen on niitty. Tapaan sinut siellä. Rumi
Oikeassa olemisen tarve on ihmisessä syvään juurtunut. Otteen höllentäminen ajatuksista on vapauttavaa ja merkki viisaudesta. Harvoin kuulee kenenkään sanovan: kaikki meni kuten olin odottanutkin. Usein asiat josta kannamme liikaa huolta, eivät tapahdu ollenkaan. Todellisuudesta meillä taas ei ole aavistustakaan. Epämääräisten kiputilojen jälkeen Natthiko sai diagnosin parantumattomasta sairaudesta. Alkujärkytyksen jälkeen hän on omistanut elämänsä jakaakseen viisautta kuoleman lähestyessä. Hän haluaa opettaa, että kuoleman voi kohdata ilman katumusta. Munkkivuosina opitusta oli hyötyä, sillä näkymiä tulevaisuudesta ei kannata kehitellä eikä omiin ajatuksiin uskoa liikaa. Diagnoosin jälkeen surua oli paljon, mutta pelkoa ja vihaa ei juuri ollenkaan. Hän ei ollut vihainen Jumalalle tai kohtalolle. Missään ei oltu luvattu, että kuinka kauan elämä kestää. Siinä mielessä ihmiset ovat kuin puun lehtiä. Toiset saavat pudota ruskeiksi lakastuneina, toiset vihreinä.
Sosiaalisessa mediassa Björn Natthiko on jakanut 19 asiaa, miten munkkielämä ja ALS muistuttavat toisiaan.
1. Vaatteitten napit ovat aina rasvassa. 2. Minulla ei ole koskaan aavistusta mitä jääkaapissa on. 3. Kulutan paljon aikaa tarkkailemalla hengitystäni. 4. Vaatteitten merkitys on vähentynyt. 5. Toiset valmistavat ruokani. Käytän vain lusikkaa. 6. Nukkuminen onnistuu vain kyljellään. 7. En aja koskaan autoa. 8. Kaikkien niiden normaalien asioiden lista, joita en tee, on pitkä. 9. Muut ihmiset tekevät puolestani paljon. Antavat upeita lahjoja ja kokemuksia, joita muistella kiitollisuudella. 10. Jokapäiväiset nokkaunet tuntuvat perusihmisoikeudelta. 11. Hämmästyttävän moni on kiinnostunut siitä mitä minulla on sanottavaa. 12. Perustunnelmani on, että olen olemisen keskipisteessä. Kaikki muu tulee ja menee. 13. Joudun luopumaan paljosta, mutta samalla tulen yhä elävämmäksi sisältäpäin. 14. Itseni näkeminen hyvänä ystävänä muuttuu yhä tärkeämmäksi. 15. Kehoni ei tuota paljon karmaa mutta mieleni oikullisuus on täynnä juoruja, ilkeyttä ja hömppää. 16. En usko enää kaikkea mitä ajattelen. Siitä on tullut välttämätön selviytymiskeino kivussa. 17. En voi pitää säännöllisesti yhteyttä kaikkiin niihin ihmisiin joihin haluaisin. 18. Olen kauniimpi sisältä kuin ulkoa. 19. Olen ympäröity hiljaisuudella, mutta se ei ole tyhjyyttä. Hiljaisuus avaa uusia ovia ja sen tutkiminen on loputonta.
Kommentit
Lähetä kommentti