JUMALAN TEMPPELIN TULI

Pidä minusta kaukana vilppi ja valhe,
älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan.
Anna ruokaa sen verran kun tarvitsen.

Sl.30:8

Tarkastelen tässä kirjoituksessa  kiinalaisen lääketieteen opetuksia. Vuonna 2009 minulle sattui tapaturma työtehtävissä kirkossa. Lähes kuolemaan johtaneesta tilanteesta toipuminen on vienyt vuosia, johon pelkkä keskusteluterapia ei ole riittänyt. Trauma jäi syvälle kehoon, joka lähes kuivui tyhjiin. Ravintoaineiden imeytymisen heikkous oli yksi suuri ongelma. Kiinalaisen lääketieteen hoidot ja opiskelu auttoivat minua näkemään laajemman kokonaisuuden sekä ihmisen sairauksien juurisyitä. 

Imeytymisongelmat ovat osasyitä esim. posttraumaattisessa stressireaktiossa, masennuksessa ja useissa autoimmuunisairauksissa. Terveysmatkoilla Kiinassa vierailin yliopistollisissa sairaaloissa. Täydentävät hoitomuodot olivat omilla osastoilla länsimaisen lääketieteen vierellä tarjoten kivunlievitystä, nopeampaa toipumista esim. leikkauksien jälkeen ilman lääkkeitten sivuvaikuksia jne. Tässä artikkelissa keskityn ruokaan, ruoansulatukseen sekä kehoruumiin teologiaan. Hahmottelen uutta ulottuvuutta ymmärtää Pyhä Henki ihmisen sisäisen temppelin tulena. Pyhällä Hengellä tarkoitetaan kristinuskossa Jumalan kolmatta persoonaa. 

Syömisellämme on suora yhteys terveyteemme, mutta raaka-aineita  korostetaan liikaa terveyskeskusteluissa. Pelkkä kalorien laskeminen on turhaa, jos ruoka ei imeydy. Jos ruoansulatus ei toimi, ruoan pilkkoutuminen ei onnistu eikä se hyödytä ihmistä. Kolme pääsääntöä ravintotottumuksiin kiinalaisten mielestä ovat:

1. Syö yksilöllisesti. Ei ole diettiä joka sopii kaikille. Toisen lääke voi olla toiselle myrkkyä.

2.Syö vuodenaikojen ja tilanteen mukaan. Jotain mitä syöt kesällä, voi olla hyvä välttää talvella tai silloin kun treenaa. Ruoka on todella voimakkaasti vaikuttavaa. 

3.Löydä rytmisi. Se tarkoittaa ruoka-aikojen väliä; joillekin se on kaksi, toiselle viisi kertaa päivässä.

Yksi yleinen  periaate on säännöllisyys. Energian pitämiseksi tasaisena elimistön pitää polttaa ruokaa säännöllisesti. Kehon lämpötilan tulee olla sen onnistumiseksi riittävän suuri. Jos tämä lämpö on suurta, jaksaa keho muuttaa ruokaa energiaksi mutta jos kehon lämpötila laskee tekee se siitä hauraan ja heikon.  Pohjoismaisille ihmisille ehdotetaankin usein kuumia tai huoneenlämpöisiä juomia ilmastollisista syistä. Tällöin elimistön tasapaino ei järky vaan se pitää yllä terveitä elintoimintoja joustavammin.

Mitä syvemmin tiedostamme, että kehoruumis on Jumalan temppeli, sitä paremmin  ymmärrämme, että siellä on myös tämä tulisija, jota tulee lähestyä kunnioituksella. Silloin ei ole kysymys enää, mistä ruoasta pidämme, vaan siitä, mikä palvelee parhaiten Jumalan asuinsijaa. Opimme erottamaan roskat siitä mikä palvelee Jumalan henkeä. Lähiruoka, jossa seurataan vuodenaikojen satoa, on usein puhdasta ja soveltuu parhaiten sisäisen lämmön ylläpitämiseen ja kunnioituksen oppimiseen. Kiinalaisen lääketieteen mukaan kuitenkin kaikkea voi syödä, mutta oikeassa suhteessa. Lautasella tulisi olla kaikkien viiden elementin värejä: vihreää puhdistamaan maksaa, keltaista ruoansulatuksen onnistumiseksi, violettia munuaisten elinvoiman ylläpitämiseksi, punaista sydämen hyvinvointiin sekä valkoista sappirakon toimintaan. Eri värien asettelu lautaselle syventää myös ruokailun esteettisyyttä.

Ruokakeskustelu pyörii silti usein kiistoina kasvis- ja eläinruoan välillä. On kuitenkin todella tärkeä miettiä tunteittemme osuutta syömiseemme. Olemmeko tietoisia sinä hetkenä kun syömme. Pureskelemmeko ruokaa tarpeeksi vai hotkimmeko sen liian nopeasti? Ruokaan liityvät kysymykset ovat usein hyvin ladattuja. Jos suositukset eivät pidä paikkansa omalla kohdalla, päättelemme usein nopeasti, ettei kyseinen ruokalaji sovi meille. Siksi on  tärkeä kysyä, mitä Jumalan temppeli tarvitsee ylläpitääkseen lämpöä ja säteilläkseen sitä muihin. Se tarkoittaa usein omien käsitysten laajentamista pois oikeaoppisuudesta. Ruoasta tulee osa kehoruumistamme niin paljon kuin se pystyy sulattamaan sitä. Kiinalaiset sanovatkin, että emme ole sitä mitä syömme vaan sitä mitä pystymme sulattamaan. Voimme syödä maailman tervellisimpiä raaka-aineita, mutta jos kehomme ei pysty niitä pilkkomaan, ei siitä ole hyötyä vaan päinvastoin voimme jopa sairastua.

Kukaan ei saa tuomita teitä siitä mitä syötte tai juotte tai
miten noudatte juhla-aikoja, uudenkuun ja sapatin päiviä.
Ne ovat vain varjoa siitä, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. 

Kol.2:16-17

Ruokahetki on aina pyhä hetki. Niin moni ihminen on valmistanut ruoan jota lautasellamme on. Jos tunnemme viljelijän, arvostamme ruokaa usein luonnollisesti enemmän. Meillä on erilainen suhde naapurin kasvattamiin kuin ulkomaalaisiin tehoviljeltyihin tomaatteihin. Ruoansulatuksen toimimiseksi täytyy parasympaattisen hermoston olla rentoutunut tässä ja nyt -tilassa. Siksi rauhallinen syöminen levosta käsin auttaa kehoruumista palvelemaan Jumalaa. Jos olemme jatkuvassa taistele-pakene tilassa, ei kehoruumilla ole tilaa terveisiin toimintoihin. Jumala-hermo ei myöskään silloin toimi optimaalisesti. Siitä  ja polyvagaalisesta teoriasta olen kirjoittanut  aiemmin  blogissa PULLOPOSTIA ITÄMERELTÄ (pullopostilla.blogspot.com) 

Keho itse asiassa toimii vain hermostollisesti rauhallisessa tilassa. Hyvä ruoan pureskelu lähettää viestin aivojen kautta takaisin mahaan. Se alkaa erittää mahanesteitä ja entsyymeitä, jotta ruoansulatus onnistuisi. Joskus puhutaan ruoan ” juomisesta”, jolla ei tarkoiteta nestemäisten ruokien syömistä vaan ruoan pureskelemista niin kauan, että se ei enää ole suussa kovaa. 

Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö,

ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö.

Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin.

Room.14:3

Hyvä keino palauttaa pyhän tuntu ruokahetkiin on ottaa vähintään kolme syvähengitystä ennen ateriointia. Istua rauhassa alas ja välttää liikkeessä tai seisaltaan syömistä. Ruokarukouksessa kiitämme luonnollisesti Luojaa antimistaan, mutta olisi aina hyvä myös kiittää kaikkia niitä, jotka ovat ruoan valmistaneet. Näin Jumalan temppeli pystyy vastanottamaan ravintoaineita parhaimmalla tavalla. Kehoruumiimme myös kiittää meitä itseämme  kaikista stressittömistä hetkistä, joita liitämme ruokailuun. Näin jokainen ruokahetki on pieni helluntai, jolloin Jumalan tulella on mahdollisuus syttyä. 

Johanneksen evankeliumin mukaan henkeä kuvataan myös  tuulena, joka puhaltaa missä se tahtoo. Emme tiedä mistä se tulee ja minne se menee( Joh.3:8). Rajoja murtava Jumalan henki löytyy myös sieltä mihin emme ole osanneet sitä aiemmin yhdistää. Tuo henki rohkaisee meitä katsomaan omia tottumuksiamme ja hermostoamme uusin silmin. Jumalan tuli voi polttaa ne tavat, jotka eivät enää palvele, ja synnyttää liekillään uutta tietoisuutta itsemme ja lähimmäistemme parhaaksi.  Jos hengen hedelmät syntyvät hermostollisella tasolla, on kysymys syvästi ruumiissamme inkarnoituvasta Jumalasta. Uskon ruumillisuus konkretisoituu meille päivittäin elämänkohtaloissa, mutta osaan voimme omilla valinnoillamme vaikuttaa. Silti täydelliseksi nuohottu tulisija on vain Jumalan armoa.

Kuten kulta tai muu metalli tulee sulattaessa puhtaaksi

ja uudeksi, niin Pyhä Henki sulattaa sielun uudelleen
kuin tulisessa uunissa ja vaikuttaa synnin poistamiseen niin, 

että sielu loistaa kuin puhtain kulta.

Johannes Khrysostomos

Lähteet: Välkommen till Biyunakademin - Biyunakademin

Kuva: Jälkiruokamandala, jonka tein tänään viiden elementin mukaan.