Joosef ja veljet- Valtasuhteiden tasapainottuminen traumatoipumisena

 

Useimmat kristityt tuntevat Joosefin tarinan voimakkaana esimerkkinä anteeksiannosta ja toipumisesta. Se on silti enemmän: monimutkainen perhedraama, jossa tapahtuu useita petoksia ja poliittista teatteria. Ei mikään yksinkertainen lastentarina.

Tarinaa on historiassa käytetty vaatien liian nopeaa anteeksiantoa ja pahuuden unohtamista hyväksikäytön uhrilta. Sovinto on aina pitkä prosessi ja kirkoissa sitä on käytetty liian usein valtaapitävien omantunnon puhdistajana. Kaltoinkohtelu oireilee kuitenkin kehossa jälkena , vaikka sanallinen sovinto olisikin toeutunut. Joosefin kertomusta voidaan soveltaa viisaasti, kun katsotaan miten kertomuksessa ymmärretään valta ja miten trumatisoituneet ihmiset sitä käyttävät.

Aluksi Joosefilla on valta. Hän on isänsä suosikkipoika (1. Moos. 37:1-11). Tämä tarkoittaa, että hänen ei tarvitse tehdä pahimpia perheen hommia ja hän saa kauniimpia vaatteita kuin veljensä. Joosef ei hallitse valtaansa hyvin. Itse asiassa hän on ääliö. Hän kehuu olevansa veljiensä yläpuolella ja haukkuu heitä. Nykyaikana Joosefin  toiminta olisi loukkaavaa (eli töykeää), mutta ei oikeuttaisi rikostuomioon. Sanoisimme, että hänen täytyisi tehdä parannus huonosta käytöksestään.

Myöhemmin Joosefin veljillä on valta. Yhdessä he ovat fyysisesti voimakkaampia ja vanhempia kuin Joosef. Joosefin veljet eivät hallitse valtaansa hyvin. He hakkasivat veljeään, heittivät hänet kaivoon ja myivät orjaksi (1. Moos. 37:12-36). Nykyaikaisten lakipykälien mukaan he olivat rikollisia. Tuomio olisi sieppaus ja ihmiskauppa. Sanoisimme, että heidän täytyisi tehdä parannus ja saada rangaistus.

Viimeisessä kohtauksessa Joosefilla on jälleen valta. Hän on faraon toinen komentaja ja ohjaa viljan jakelua nälänhädän aikana (1. Moos. 42-50). Pidämme Joosefista, koska hän on ensimmäinen henkilö tässä kertomuksessa, joka käyttää valtaansa siunatakseen. Hän on työstänyt hyväksikäytön ja alentamisen. Kun luemme tämän osan tarinasta, haluamme olla kuin Joosef ja haluamme kaikkien muidenkin olevan hänen kaltaisiaan. Kun tapaamme henkilön, joka on käynyt läpi vaikeita aikoja, Joosef tulee mieleen suurena esimerkkinä.

Jos sovellamme Joosefin kertomusta viisaasti, on huomioitava anteeksiannon ja korvaavien kokemusten yhteys. Ne eivät ole erillisiä vaan sama asian eri puolia jotka täydentävät toisiaan. Anteeksiantaminen on suhteellisten velkojen ja väärinkäytösten unohtamista. Toipuminen on suhteen solmimista ikään kuin suhteellista velkaa ei olisi syntynyt. Eron havainnollistamiseksi, jos annoit ystäväsi lainata autoasi ja hän tuhosi sen ajamalla huolimattomasti, anteeksianto merkitsisi sitä, että et vaadi vahingonkorvauksia, mutta toipuminen tarkoittaisi, että annat heidän lainata seuraavankin autosi. Voit tehdä yhden ilman toista. Tai molemmat.
Joosef sekä antaa anteeksi veljilleen (ei heitä heitä vankilaan) ja haluaa takaisin heidän luo (kutsuen heidät takaisin perhesuhteeseen). Jos sovellamamme Joosefin tarinaa esimerkkinä pahoinpitelystä selviytyneille, onnistuuko molemmat heiltä? Mitä Joosefin uusi ymmärrys vallasta voi opettaa hyväksikäytetyille?

Joosefin sielulle oli hyvä antaa anteeksi veljille. Sillä tavoin hän vapautti itsensä katkeruudesta. Voimme sanoa luottavaisin mielin, että Jumala halusi tämän Joosefille. Voimme myös luottavaisin mielin sanoa, että Jumala oli kärsivällinen matkan aikana. Joosefilta kesti 13 lukua (1. Moos. 37-50) ja noin 24 vuotta (paras raamatuntutkijoiden arvaus) päästäkseen tähän anteeksiannon tilaan. Meidän tulee olla yhtä kärsivällisiä neuvoessamme selviytyjiä antamaan anteeksi väärintekijöilleen.

Mutta entä toipuminen? Miksi asioiden korjaaminen oli viisasta Joosefille ja milloin se olisi viisasta meille? Huomaa, että väärinkäytön mahdollistava ylemmyys oli noina vuosina tasapainotettu. Joseph ei ollut enää "pikkuveli" eikä  myöskään ylempänä muita.

Kun kuuntelmme  pahoinpideltyä ystävää, joka yrittää asioiden korjaamista, meidän olisi hyvä kysyä: "Onko valtaaero tasapainotettu tuossa suhteessa?" Väkivaltainen henkilö, joka katuu tekoaan hajottaa ylemmyyttä vaalivan valtadynamiikan. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on ymmärrettävä, millaiset asiat luovat valtaa ihmissuhteissa: asemallinen auktoriteetti, rahan saatavuus ja hallinta, ikä, sosiaalinen asema, koulutus jne. Väärinkäytön edellyttää aina vallan eriarvoisuus, joka saa aikaan muita syntejä.

Jos johtavassa asemassa oleva henkilö kavaltaa esimerkiksi rahaa pankkitililtä tai kiertää veroja, sillä on enemmän seurausta kuin sillä, että lapsesi ystävä varastaa saman summan rahaa keittiön pöydältä. Johtaja käytti asemaansa, valtaansa, koulutustaan ja sosiaalista asemaansa saadakseen etuoikeutetun pääsyn toisten omaisuuteen. Vaikka antaisit hänelle anteeksi (mikä tekisi hyvää sielullesi), et ehkä luottaisi häneen jatkossa yhteisten asioiden hoidossa.

Tätä vasten voimme ymmärtää miten korruptoitunut poliitikko tai johtaja,joka ei kadu tekojaan tai osoita itsessään halua muuttua, ylläpitää epärehellisiä rakenteita. Huomaatko mitä Joosef teki? Hän katkaisi vallan kierteen kutsumalla veljensä perhesuhteeseen. Se tarkoittaa paluuta voimatasapainotteluun. Hän ei enää ollut toisten yläpuolella mutta ei yksinkään. He olivat taas samalla henkisellä tasolla ja taisteluareenalla missä valta vuorottelee, mutta nyt anteeksiannon ja sovinnon kokemusten marinoimina.

Kuitenkin on huomattavaa, että ennen kuin Joosef palautti suhteen veljiinsä, hän selvitti, saisivatko ahneus, valta tai pelko heidät palaamaan vanhaan vallan malliinsa (1. Moos. 44). Hän halusi kaikkien toipumista, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Tätä teemaa moni kaltoinkohdeltu miettii sillä eteenpäin uskaltamiseen liittyy usein pelkoja saman toistumisesta. Yleinen viisaus on kuitenkin, että voimakkaimmat muuttuvat ensin. Ohjeemme ei voi olla kirkossa tai yhteiskunnassa, että heikompien pitää alistua uudelleen vallanpitäjien aikatauluihin. Siitä seuraa vain jälkitraumatisoitumista. On hyvä varmistaa onko hyväksikäyttäjä katunut niin, että siitä on seurannut valtasuhteiden uudelleen arviointia. Kirkossa puhumme tässä kohtaa Kristuksen kaltaisuudesta, jossa edelle asetetaan niiden edut joita on loukattu. Jos tämä ei toteudu, voi seuraavista ohjeista olla sovinnon teillä apua:

Älä hoputa selviytyjää antamaan anteeksi. Jumalallisten vastausten kiirehtiminen ei ole hyvää sieluhoitoa.

Ymmärrä valtasuhteet ja tiedosta korrutopitunut, omaa etua ajava valta. Jos emme tee niin, sovellamme Raamattua huolimattomasti.

Odota. Vallan tasapainottaminen on välttämätöntä toipumisen kannalta. Mitä vähemmän puututaan siihen mikä teki väärinkäytön mahdolliseksi, sitä mahdottomampaa toipuminen on.

Ihmettele sitä, mitä Jeesus teki parantaessaan meidät väärästä vallan tunteesta.

The Story of Joseph: Abuse, Forgiveness, Power Differentials, and Wisdom | Brad Hambrick