PERÄKYLILTÄ PYHIMYKSEKSI-

Elisabeth Hesselbladin muistopäivä 4.6.

Maailma tarvitsee pyhimyksiä. Jopa ihmisistä, jotka eivät usko jumalaan, tulee kannustavia ja mietteliäitä puhuttaessa pyhimyksistä. Kun Ruotsi sai toisen pyhimyksen 600. vuoden jälkeen, moni oli aidosti kinnostunut, iloinen ja uteliaisuuteen sekoittui positiivista ylpeyttä. Jo toista kertaa kysymyksessä  oli nainen. Tällä kertaa vieläpä peräkyliltä, kaukaa ja ei mistään. Pyhimykseksi julistamisessa on aina kysymys ihmisen hyvyydestä, että hän on Jumalan luoma ja voi elää hyvää ja pyhää elämää. Ehkä koskaan aiemmin ihmisellä ei ole ollut niin suurta tarvetta todistaa ihmisen hyvyyttä ja arvoa kuin nykyaikana? Kuulemme päivitäin uutisia terrorismista, väkivallasta, sodista ja väärinkäytöksistä. On suuri riski, että menetämme uskon ihmiseen ja hänen sisäisiin mahdollisuuksiin elää hyvää ja oikeudenmukaista elämää.

Monet pitävät luostari- ja sääntökuntaelämää outoina. Samalla niitä ihaillaan sekulaarissa yhteiskunnassa. Vaikka emme ymmärtäisikään sellaisen elämän sisältöjä - ja niitä jotka elävät niin?- viittaa elämäntapa olemassaolon mysteeriin ja elämän suureen tarkoitukseen, viime kädessä Jumalaan itseensä. Mitä hajanaisemmaksi maailma muuttuu, sitä suuremmaksi nousee kiinnostus luostareita kohtaan. On kysymys ihmisistä, jotka ovat kasvaneet kulttuurissamme nykyaikana. Juuri he ovat erittäin kiinnostuneita. Erityisesti tätä vaikutusta on juuri nyt Taalainmaalla ja Länsigöötanmaalla, jossa Elisabeth itse eli nuorusvuotensa.

Elisabeth eli suurimman osan elämästään ulkomailla, mutta oli aina tiiviisti yhteydessä synnyinmaahansa. Hänen aikansa Usassa puhuttelee kaikkia maahanmuuttajia, jotka ovat tulleet Ruotsiin. Monet etsijät voivat samaistua hänen tiehensä. Samanaikaisesti voi hänen rakkautensa Ruotsin hengellistä perintöä kohtaan puhutella monia. Voisimme nähdä hänet pioneerina sille mitä kutsumme "ystävyyden ekumeenikoski". Lukematon määrä kristittyjä on kokenut syvästi kasteen armoa hänen sääntökunnassaan ja vierasmajoissa. Tänä päivänä luterilainen kirkko sijaiitsee Birgittalaisisarten päätalossa Piaxxa Farbesella, Roomassa. Pyhän Katariinan kaappeli on jatkuvassa Ruotsin kirkon käytössä. Kun Elisabeth Roomaan ensimmäisen kerran saapui, luuli hän kuolevansa. Niin sairas hän oli. Jumala antoi sisarten hoivan kautta hänelle uuden kutsumuksen.

Hänestä tuli Birgittalaisäännön uudistaja, sillä hänessä on jotakin samaa kuin Avilan Teresassa. He molemmat halusivat säilyttää sääntökuntansa hengen, mutta samalla johtaa persoonallisella karismallaan sitä johonkin uuteen. Yksi asia on varma: Elisabeth sai Birgittalaisääntökunnan elämään ja levitti sitä koko maailmaan. Birgitan henkinen perintö levisi pitkälle ja sai uusia muotoja.

Elisabethin piilottamista juutalaisista toisen maailman sodan aikana Roomassa on keskusteltu paljon. Hän on niitä harvoja ,joka on saanut kuninkaalta ruotsalaisen " Righteous among the nations" tunnustuksen. Tämä pyhä vieraanvaraisuus, joka melkein maksoi hänen oman henkensä, on hän jättänyt sisarilleen perinnöksi. Hän salli juutalaisille väliaikaisen synagoogan luostariin toisen maailman sodan aikana. Sitä vasten voimme nähdä hänet myös uskontojen välisen dialogin pioneerina.

Miten kokoamme Maria Elisabethin perinnön nykyajalle? Ensinnäkin hän osoittaa Birgitan tavoin Jeesukseen Kristukseen sanoen: " Amor meus crucifixus est, rakkauteni on ristiinaulittu". Birgittalaisisaret kantavat päähineenään kärsimyksen piikkikruunua, joka on elävä kuva Kristuksen pyhästä rististä ja siitä mitä se merkitsee meille nyt ja aina. Kristus ei voi koskaan erota pyhästä kirkostaan. Elisabethille oli täysin selvää, että katolinen kirkko kantaa tätä mysteeriä sen täyteydessään. Se ei kuitenkan vähentänyt hänen rakkauttaan kaikkia kristittyjä kohtaan sekä kaipausta yhteyteen kaikkien kanssa Kristuksessa. Samalla hän muistuttaa meitä kaikkien ihmisten kunnioituksesta uskoivatpa he samalla tavalla, eri tavalla tai eivät ollenkaan. Jokainen ihminen on Jumalan kuvana loukkaamaton ja mikään ei voi ottaa häneltä pois hänen arvoaan Jumalan silmissä.

Elisabeth oli rukoileva ihminen, sillä hän sairasti elämänsä aikana paljon. Aina kun hänen elämänsä oli päättyä, Jumala antoi uuden kutsumuksen. Sekulaarissa elämäntavassaamme on yksi tärkeimmistä tehtävistämme luoda rukouksen paikkoja sinne missä elämme ja työskentelemme. Elisabethin itsensä tyhjentämisen ja rukouksen tie voi antaa meille tarvittavan esimerkin kuuliaisuudesta. Jeesuksen seuraaminen arjessa on tärkeintä mitä meillä voi olla,asuimmepa luostarissa tai olimmepa perheellisiä. Hengellisiä harjoituksia ja rukouksen polkuja voi kokeilla Elisabethin synnyinseuduilla Fåglavikissa, jossa on  hänen mukaansa nimetty pyhiinvaellusreitti ( 21km). 

Lähteet: 

Elisabeth Hesselbladsleden - Pilgrimsled - Herrljunga kommun

Maria Elisabeth Hesselblad : ett helgon från Sverige - Björn Göransson - inbunden (9789185608546) | Adlibris Bokhandel