PULLOPOSTIA ITÄMERELTÄ

 HAAGAR - TRAUMATISOITUNEESTA ORJASTA JUMALAN LAPSEKSI Henkisestä ja hengellisestä traumasta on puhuttu viime vuosina, mutta vähemmän  esillä ovat olleet Raamatun henkisesti traumatisoituneet ihmiskohtalot. Yksi heistä  on Haagar, Israelin kantaisän Aabrahamin vaimo. Hänet oli todennäköisesti tuotu  Faaron ”lahjana” Egyptistä kamelien, kullan ja korujen lisäksi. Hän ei ole sukua  kenellekkään ja hänestä tuli Abrahamin vaimon Saaran orjatar.  Raamatun mukaan Jumala oli tehnyt Aabrahamin kanssa liiton, että hänestä tulisi  pojan isä ja hänen jälkeläisensä perisivät luvatun maan. Ongelmana oli, että  Aabraham ja Saara olivat hyvin vanhoja. Vaihdevuodet ohittanut Saara päätti, että  tämä lupaus toteutuisi, mutta hänen täytyisi tehdä asialle jotakin. Hän antoi  Aabrahamille palvelijattarensa Haagarin, jotta hän voisi synnyttää heille luvatun  lapsen. Haagar tuli raskaaksi ja sai pojan Ismaelin.  Tämä oli vasta Hagarin tarinan alkua. Henkinen trauma, jonka hän koki Ismaelin  syntymän jälkeen

  SAMARIALAINEN NAINEN - KERTOMUS YHTEISÖLLISESTÄ TOIPUMISESTA Siitä vedestä, jota minä hänelle annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. Joh. 4:14 Jeesuksen jumalalliseen tehtävään kuului tavoittaa niitä, jotka olivat erityisen traumatisoituneita. Kaivolle saapuvalle samarialaiselle naiselle, joka kantoi vähintään kolminkertaista traumaa (kulttuurista, uskonnollista ja ihmissuhteisiin liittyvää), hän tarjosi elävää vettä ja paljasti itsensä Messiaana.  Ei ole helppoa havaita traumaa, ellemme tiedä mitä etsimme, mutta tarkkaavaisen silmän ja myötätuntoisen sydämen kehittäminen traumasta selviytyneitä kohtaan voi muuttaa tapaamme olla ja palvella kirkossa. Kun puhutaan siitä, kuinka Kristuksen ruumis (seurakunta) voi tulla traumatietoisemmaksi, tarkoittaa se yhteisöllistä muutosta ja heräämistä siihen, mitä muut tieteet jo todistavat. Trauma ei ole vain jokin järkyttävä tapahtuma kuten sota, luonnonmullistus tai onnettomuus. Se on aina hermoston kokemus, jonka aiheu

 TYHJÄ HAUTA JA TRAUMA Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. matkalla he puhuivat keskenään: " Kuka auttaisi meitä?" Mark.16: 2-3 Kun joku kertoo traumaattisesta tapahtumasta, et juuri koskaan kuule hänen  sanovan: ”Joo, tiesin tämän tapahtuvan.” Lähes poikkeuksetta asia on sitä vastoin  ollut järkyttävä yllätyksellisyytensä vuoksi. Toiseksi, jos kuuntelet lisää tällaista  henkilöä, vahvistuu ensin mainittu. ”Kaikki tapahtui niin nopeasti”, ”en uskonut hänen tekevän niin”, ”minulla ei ollut aikaa ajatella” ovat lauseita, jotka tulevat  luonnollisesti traumaattisen kokemuksen kohdanneen suusta. Kun katsomme neljän evankeliumin tyhjän haudan kertomuksia, voimme havaita  niiden eroavan toisistaan. Ne ovat kuin neljän eri todistajan neljä erilaista  lausuntoa onnettomuuspaikalta. Mark. 16:9 antaa painoarvon sille, mitä paikalla olleet naiset fyysisesti tunsivat. He pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten.  Muissa evankeliumeissa ma