LUTERILAINEN LUOSTARI LINKÖPINGIN SYDÄMESSÄ

Koettelemusten aikana moni kokee pettymystä. Pahuus yrittää hajottaa keskittymistämme ja estää meitä näkemästä Kristuksen. Vaikeudet ja vastoinkäymiset helpottavat meitä näkemään tärkeimmän, mutta myös yrittävät estää meitä näkemästä sen. Paastonajan 3. sunnuntai muistuttaa, että pahuus on todellista maailmassa. Jotkut voimat yrittävät tuhota meidät, mutta Kristus on voimakkaampi niitä. Meidän tulee auttaa toisiamme näkemään, kuinka Kristus on pelastanut meidät tuhoavilta voimilta.

Näin kirjoittaa Sisar Therese Olsson tämän paastonajan sunnuntain teksteihin. Hän on  luterilainen pappi ja Linköpingin hiippakunnan työntekijä, joka antoi luostarilupauksensa piispa Martin Modeuksen edessä päämessussa Linköpingin tuomiokirkossa kastepäivänään 6.6.2014. Sitä oli edeltänyt vuosien kutsumuspohdinta. Hänessä oli syntynyt syvä kaipaus elää yksinkertaisesti, rukouksessa ja naimattomana. Kutsumuskeskustelut alkoivat jo edeltävän piispa Martin Lindin kanssa v. 2006. Siemen oli saatu itämään, sillä piispa liikuttui kyyneliin. Hän lupasi Theresalle kaiken tuen, mutta totesi että hänen on kuljettava tie yksin.

Itä-Göötanmaa on "luostariystävällistä" maaperää.  Linköpingin hiippakunta perusti alueelle katoliset Vretan ja Alvastran luostarit keskiajalla. Alue on ollut historiallisesti merkittävä kirkollisesti ja poliittisesti. Pyhän Birgitan mukaan perustettiin 1300-luvulla luostari  Vadstenaan, jossa toimii nykyään myös luterilainen pyhiinvaelluskeskus. Vadstenan ekumeenisessa ympäristössä toimii edelleen Birgittalaissisarten ja Mariasisarten katoliset luostarit.  

Therese tutustustui vuosien ajan eri luostarisääntöihin. Mikään niistä ei tuntunut täysin sopivalta. Pyhän Margaretan sääntökunta Lontoossa  tuli hänelle erityisen tärkeäksi, koska jotkut sisarista olivat myös pappeja sekä työskentelivät seurakunnissa. Therese valitsi luostarisäännökseen Jeesuksen elämän ja sanan Raamatusta. Hän ei kaipaa ohjesääntöjä miten käyttäytyä, vaan enemmänkin Jumalan sanan mahdollisuutta muovata hänen elämäänsä. Luostarin kotisivuilta löytyy mielenkiintoinen raamattutyöskentely. Hän opastaa kirjoittamaan käsin saman raamatunlauseen useita kertoja keskittyen jokaiseen kirjaimeen. Hän kutsuu sitä käsien pyhittämisen rukoukseksi Jumalan tähden.

Minä kohotan käteni sinun puoleesi,
minä tutkiskelen sinun käskyjäsi.
Ne ovat minulle rakkaat.
Ps.119:48

Luostari toimii tuomiokirkon vieressä kauniissa huvilassa, jonka Therese on vuokrannut. Sinne on mahdollista tulla vierailemaan yksin tai ryhmänä. Luostarissa voi myös yöpyä tai viipyä pitempiä aikoja. Se on kaivattu lepopaikka rasittuneille sieluille sekä uupuneille kirkon työntekijöille, jotka kaipaavat tilaa pohtia omaa kutsumustaan. Luostari tarjoaa kasvisruokaa, jossa tiedostetaan ilmasto-ja ympäristökysymykset. Jokainen ateria on ehtoollisen jatko: lepopaikka ja kohtaamisen pöytä. Hildegard av Bingeniläiseltä on inspiroiva ajatus, että ruoka on lääke.

Luostarin ympärillä toimii kannatusyhdistys, Luostarin ystävät ry. Siihen voi liittyä kuka tahansa. Rakenne on samanlainen kuin luostariyhteisössä Suomessa. Enonkosken luterilainen luostariyhteisö toimii kaukana kasvukeskuksista toisin kuin Linköpingin kaupunkiluostari. Toiminnanjohtaja Pauliina Kainulaisen tunnemme eniten hänen vapautuksen- ja metsän teologiastaan. Inkarnaation ylistyksessä hän kirjoittaa:

Maa, kohota riemuhuuto!
Jumala itse on pukeutunut tähtipölyyn.
Vedet, pauhatkaa ylistystä!
Jumala kulkee janoisena kanssamme.

Sinä olet lähellä maan kauneudessa
ja ihmisten välisen rakkauden kauneudessa.
Sinussa on ilo
yhteenkuuluvuudesta kaiken elävän kanssa,
oikeuden virrasta kansojen välillä.

Kaiken sen keskellä,
mikä uhkaa padota ilon ja kauneuden,
muistamme inkarnaation ihmettä.

Sinua Kristus,
syleilemme jokaisessa puussa,
ylistämme joka hengenvedolla.
Sinussa on meidän ilomme.

Olipa kutsumus perustaa luostariyhteisön kaupungin sykkeeseen tai keskelle metsää, siihen on mahdollisuus molemmissa maissa. Ruotsin kirkossa saa myös virallisesti tuen, rohkaisun ja kannustuksen perustaa luostareita, yhteisöjä sekä rukousryhmiä. Piispainkokous teki päätöksen niiden perustamista 20.10.2020 Uppsalassa. Siitä voi lukea lisää tästä linkistä.

Kloster_Kommuniteter_BM_201020.pdf (svenskakyrkan.se)

Leipäsunnuntain tekstintutkiskelusta voi olla apua kutsumustaansa ja suuntaansa kyseleville myös Suomessa. Therese kirjoittaa:

Nykypäivänä kaikesta on ylitarjontaa ja mahdollisuudet lukemattomia. Sielu ja ruumis kokee helposti ähkyä. Niitä ei voi loputtomiin ruokkia vaan täytyy osata myös levätä. Mitä leipäsunnuntai antaa meille, jos olemme jo ylensyöneitä?Onko oikein pidättäytyä ja ottaa etäisyyttä? Vastaus on kyllä. Paasto on luopumista, jossa voi syntyä uudenlainen "nälkä". Elämän leipä voi olla myös tarvittava lepo, jota tarvitsemme sulatteluun voidaksemme taas syödä lisää. Kristus on se, joka herättää meissä nälän. Hän on leipä, joka ruokkii nälkäämme sekä herättää sisäisen nälkämme häneen.

Linköpingin luostarin kotisivut:

Linköpings kloster – I hjärtat av staden (linkopingskloster.se)

Soundcloudista voi kuunnella lisää Theresan ajatuksia:

Teologiskt forum med Syster Therése på Linköpings kloster. av Teologiskt Forum | Lyssna gratis på SoundCloud

Lisätietoja luostareista ja yhteisöistä, jotka ovat ekumeenisia tai luterilaisia Ruotsin kirkossa:

Kloster och kommuniteter - Svenska kyrkan