KOHTAAVA PYHIINVAELTAJA HAAVOITTUNUTTA MAAILMAA PALVELEMASSA

Olivatpa  tauot  vapaaehtoisia tai itse valittuja, ne johtavat aina arvojen muutokseen elämässä. Mikä ennen oli tärkeää, muuttuu vähemmän tärkeäksi ja päinvastoin. On helpompi sanoa ei monille asioille, joita on ollut ympärillä aiemmin. Tärkeimmät asiat tulevat ensimmäisiksi. Usein ne koskevat ihmissuhteita. Läsnäolon halu kasvaa. Elämä ilmentyy vain, kun kuuntelee ihmisten kertomuksia elämästä. Pinnallisuus ja small talk -puheet eivät enää tyydytä sielua. Näitten kaikkien ajatusten keskellä kävelee näkymätön kanssamatkustaja – hän, joka kerran ylitti itse kaikkein vaikeimman ja kuoli meidän puolestamme.

Näin sanoi ruotsalainen pappi ja pyhiinvaelluskeskuksen uranuurtaja Hans- Erik Lindström aamuhartaudessaan Ruotsin radiossa 2018. Korona- aikana joillekin tauko on ollut toivottu lepo, jollaista ei ole ehkä koko työuran aikana tapahtunut. Monet meistä ovat joutuneet kokemaan  myös vastentahtoisia taukoja, työttömyyttä ja epätoivoa. Olemme etsineet lohtua metsäkirkoista, hiljaisuudesta. Olemme oppineet kuluttamaan vähemmän ja näkemään oman lähiympäristömme tärkeyden. Myös luonto on elpynyt edessämme. Olemme hyvässä vauhdissa löytämässä kontaktin itseemme ja muuttamassa kuluttavaa elämäntyyliämme yksinkertaiseen, luontoa kunnioittavaan muotoon.

Pyhiinvaeltaja on luotu kulkemaan, mutta myös kohtaamaan vastaantuljat, olivatpa he keitä tahansa.

Pastori Lindströmin kantavia ajatuksia on ollut kytkeä kirkon diakonia pyhiinvaelluksen ideaan. Kaikki me vaellamme läpi elämän vapaaehtoisesti tai pakosta. Tälläkin hetkellä maailmassa on 40 miljoona lasta, jotka ovat tahtomattaan vaeltamassa kodeistaan. Hans-Erikillä oli elämänvaihe, jolloin hänen kotinsa kulki selkärepussa. Kirkon jumalanpalveluksen kieli ei koskettanut, mutta Laupiaan samarialaisen kertomukseen hän tunsi vetoa. Hänen elämäntapansa valinnan taustalla oli pyrkimys ymmärtää kodittomuutta sisältä päin. Vaelluksillaan hän muotoili sen sisällön:  sisäinen kasvu, hengellinen syventäminen ja diakoninen elämänasenne. Syntyi Uusi Yhteys- niminen yhdistys, joka toimii kodittomien ja kaikkein köyhimpien parissa. Hänen mielestään on ihme, että yhdistys on toiminut perustamisensa jälkeen vapaaehtoispohjalta jo yli 30 vuotta ja auttaa yli 500 koditonta ihmistä päivittäin.

Vadstenan pyhiinvaelluskeskus perustettiin 1997, jonka pyhiinvaelluspappina Lindström aloitti. Hankkeen idea oli haettu Englannista ja piispat Lind sekä Lönnebo antoivat sille kaiken tukensa. Kun ensimmäinen 20 kilometrin vaellusreitti valmistui, alettiin keskuksessa järjestää retriittejä, päivävaelluksia sekä seminaareja. Paikasta tuli kohtauspaikka myös ateisteille, uupuneille, eksyneille sekä henkisille etsijöille.

Kun otetaan huomioon, että Ihmiset kokevat luonnon suurimmaksi katedraalikseen, on kirkoissa hyödynnettävä enemmän luonnon kieltä, kuvia ja ympäristöä. Raamatun ohella luonto on suuri todistus Jumalasta. Pyhiinvaelluksen liikunnassa ihmisen  kehollisuudella on osansa. Olemme psykosomaattisia olentoja, tai kuten kristillinen usko asian ilmaisee – olemme ruumis, sielu ja henki. Tapahtuu usein, kun kävelemme hiljaisuudessa, että sana matkaa vatsaan ja sydämeen. Kehon liike hedelmöittää hengellisen kokemuksen.

Patikoidessa ei yleensä tarvitse kantaa repussa kuin noin kahdeksan kilon painoa. Opit vähitellen kuorimaan pois tarpeettomat taakat, joita et oikeastaan tarvitse ollenkaan. Elämästä tulee kokemus vapaudesta. Useimmat ja parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia. Halu kuluttaa ja omistaa vähenee. Lahjaksi saadaan yksinkertaisuuden siunaus. Siitä tulee eräänlainen katharsis. Ihminen puhdistuu sisä-ja ulkopuolelta. Silloin saa silmät nähdä myös syvemmin kanssamatkustajien hädän.

Kävely helpottaa puhumista. "Sanan tai kahden vaihtaminen helpottaa kävelyä" (Hjalmar Gullberg). “Lähes 50 pappivuoteni aikana en ole koskaan kokenut yhtä paljon henkilökohtaista jakamista kuin pyhiinvaeltajapappina. Joskus on ollut kuin osallistuisi avoimeen AA-kokoukseen”, Hans- Erik sanoo. Pyhiinvaellus helpottaa jakamista. Lindström kirjoittaa edelleen:

"Pyhiinvaeltajana oleminen on myös sellaisena elämistä – elämäntapakysymys. Olemme huomanneet, että monet ihmiset etsivät nykyään kestävää elämäntapaa. Uskomme, että uuden aikakauden pyhiinvaellusliike voi edistää tätä. Ajan myötä vastentahtoiset pyhiinvaeltajat – pakolaiset, kodittomat ja juurettomat ihmiset – ovat tulleet yhä tärkeämmäksi kohderyhmäksi, johon pyhiinvaellusliike on tuntenut erityistä solidaarisuutta. Sisäistä työskentelyä on pitänyt täydentää ulkoisella, sosiaalisella puolella. Kyse on siitä, että ihminen on luotu kävelemään, mutta ei kävelemään ohi.

Pyhiinvaellusliike voi edistää kirkkojemme toipumista takaisin kristinuskon ytimeen.  Pyhän Birgitan rukouksen voi mukailla myös näin:

Herra näytä seurakunnallesi tie ja auttaa häntä kävelemään sitä!

Kirkkojen maailmanneuvosto ja Paavillinen uskontojen välisen dialogin neuvosto ovat julkaisseet yhteisen asiakirjan Serving a Wounded World(Kutsu solidaarisuuteen ja palveluun - Lehteri ).  Suomennoksessa halutaan motivoida kristittyjä ajattelemaan ja toimimaan avarakatseisesti yhdessä koko ihmiskunnan hyvään tähtäävien arvojen ohjaamina. Ehkä Pohjolan omaan pyhiinvaellushistoriaan ja teologisiin tulkintoihin tutustuminen voi auttaa tätä prosessia. 

Hans- Erik Lindström on kirjoittanut useita pyhiinvaellukseen liittyviä kirjoja. Vaimonsa Sanna Lindströmin kanssa hän on kirjoittanut myös kirjan Diakonian seitsemän avainkohtaa. Kirjassa Lähimmäisyys - tie uuteen yhteyteen hän käsittelee muiden kirjoittajien kanssa sitä, miten kansalaisyhteiskunta voi osallistua ja luoda osallistuvan yhteskunnan. Kirkkojen diakoninen työ voi  voittoa tavoittelemattomien liikkeiden kanssa yhdessä olla vahva voima ulossuljettujen vähemmistöjen ja ihmisten elämässä.

Hans-Erik Lindström - Böcker | Bokus bokhandel