HÄN SIIRSI VUORIA
"Tulit tähän maailmaan keskellä sotaa, synnyit luolassa,
elit elämäsi täysillä kuin toivon hurrikaani ja
lähdit tästä maailmasta voimalla"
Perheenjäsen Karwan Ghafouri kuvaili Facebookin muistokirjoituksessaan kirurgi Neman Ghafouria, 52, "kauniiksi, rohkeaksi, määrätietoiseksi ja iloiseksi". Hän oli humanitaarinen lääkäri ja aktivisti, joka kuoli Koronaan Tukholmassa 1.4.2021. Ghafouri matkusti Kurdistaniin vuonna 2014 ja perusti sinne järjestönsä Joint Help for Kurdistan (jointhelpkurdistan.org) auttamaan ihmisiä. Käytännössä hän pelasti naisia ja lapsia seksiorjuudesta, rakensi sairaaloita ja kouluja.
Pakolaisleireillä lapset tunsivat hänet paremmin kuin omat äitinsä. Ghafourin työstä tuli elämä. Se kävi hänen kohtalokseen, hän sai tartunnan eikä enää palannut kotiinsa Märstaan. Siellä odottivat aina kaktukset ikkunalaudalla, sillä ne kestivät kuivuutta pitkään. Muutamia kuukausia sitten Ghafouri kirjoitti, että vierailee synnyinluolassaan usein ja kokee siellä aina uudestisyntymisen ihmeen. Ruotsissa hän oli saanut kouluttautua lääkäriksi, mutta oman kansan kohtalo ja sodan julmuudet saivat hänet palaamaan synnyinseuduilleen.
"Synnyin vuorilla sodan aikana, joten tiedän,
millaista on olla pakolainen.
Siksi tiedän nyt,
miten pakolaisia tulee auttaa"
Hänen perustama järjestö Joint Help for Kurdistan (JHK) oli väkivallaton, humanitaarinen vastaisku Sinjarissa tapahtuneeseen verilöylyyn. ISIS:n hirmukauden aikana tuhansia naisia ja lapsia orjuutettiin ja raiskattiin, ja sadattuhannet joutuivat pakolaisiksi kotiseuduiltaan.
Itse sain työskennellä Märstan seurakunnassa jokunen vuosi sitten. Se on samalla alueella missä Ghafourin ruotsalainen kotiosoite sijaitsi. Työni oli yhdistelmä diakonin- ja papin työtä diakonikeskus, Valstassa. Se oli teologialleni suunnanmuutos. En siirtänyt vuoria, mutta jotkut jähmeät ja kylmät huiput minussa alkoivat sulaa. Tapasin ihmisiä kaikkialta maailmasta vastaanotolla, jossa sielunhoidon lisäksi jaoin ruokakortteja lähikauppaan. Samoissa tiloissa oli seurakunnan kirpputori, josta sain myös jakaa vaatteita ja muita tarvikkeita tarvitseville. Monelle diakonikeskuksen ovi oli toinen ovi maahanmuuttoviraston jälkeen. Joillekin ainoa. Tapasin ihmisiä, jotka olivat olleet maassa ilman oleskelulupaa kymmeniä vuosia ja asuivat parevekkeilla tai metsissä. Kollegani kävi viikottain maahanmuuttovirastossa jakamassa Raamattuja ja soittamassa kitaraa pakkopalautettaville. Romaanileireille veimme ruokaa,vaatteita ja hygieniatarvikkeita. Varastossa oli aina patjoja uusia maahantulijoita varten. Joskus tarvitsin lastensuojelun ja poliisin apua. Lähikauppaan saimme myös sopimuksen, että sain hakea ylijäämäruokaa jaettavaksi. Seurakunnan toisessa kirkossa jaoimme ruokakasseja kerran viikossa aina jumalanpalveluksen jälkeen. Ne tilaisuudet olivat suosittuja ja kirkossa vieraili enemmän väkeä kuin sunnuntain päämessussa.
Ruotsinsuomalaiset olivat vapaaehtoisten enemmistönä auttaen lounailla ja muissa tehävissä. Joskus tarvittiin apua suomalaisilta viranomaisilta esimerkiksi eläkkeisiin liittyen. Työtövereita oli kaikista kansoista ja kulttuureista, sillä kirkon jäsenyyttä ei vaadita kaikissa työsuhteissa. Työvoimaviranomaisten kanssa oli sopimus työharjoittelusta pitkäaikaistyöttömille sekä niille, jotka osallistuivat kielikurssille. Kasvuryhmä, joka hyötyviljeli hautausmaan takana olevia joutomaita, oli monelle sekä terapiaa että askel työelämään Ruotsissa. Kukkia ja vihanneksia myytiin seurakunnan tapahtumissa diakoniatyön hyväksi. Tällaisessa ympäristössä eläminen ja työskenteleminen toivat kohtaamiseen uusia ulottuvuuksia. Globaali etelä( 2/3 kristillistä kirkoista ja seurakunnista on muuta kuin länsimaista kristillisyyttä) oli jo luonamme kaikissa väreissä ja uskontulkinnoissaan. Haavoittuva kirkko oli sekä omissa että toisten käsissä. Perinteisen kaavan mukaiset kirkkokahvit alkoivat maistua suussani laimealta. Kuppi ei enää pysynyt kädessäni samalla tavalla.
Autuaat ovat teidän silmänne,koska ne näkevät
ja korvanne , koska ne kuulevat!
Totisesti: monet profeetat ja vanhurskaat
ovat halunneet nähdä mitä te näette,
eivätkä ole nähneet ja kuulla mitä te kuulette,
mutta eivät ole kuulleet.
Matt:13: 16-17
"Olemme päässet pitkälle, mutta emme tarpeeksi kauas samasta vaarasta."
Sitatti on yksi Lääkäri Ghafourin viimeisimmistä facebook päivyksistä. Hänen työnsä on noteerattu maailmalla vuoria siirtävänä ja poismenonsa humanitaarisena katastrofina. Ehkä mekin voimme saada hänen esimerkistään voimaa omiin luolamietiskelyihimme. Emme voi sirtää vuoria, mutta jokin meissä voi liikkua, sillä vain hiljainen rukous koskettaa tiedostamatonta. Siellä lojuu paljon roskaa mutta juuri sinne Jeesus kehoittaa meitä katsomaan. Jumalan valtakunta on teissä, sanoo Jeesus, tarkoittaen että roskavuoren voi muuttaa kukkivaksi pelloksi. Älkää matkiko eturivissä rukoilevia, että toiset näkisivät teidät. He ovat jo saaneet palkkansa.
Kun sinä rukoilet, mene sisälle huoneeseesi,
sulje ovi ja rukoile sitten Isääsi, joka on salassa.
Isäsi joka näkee myös sen mikä on salassa, palkitsee sinut.
Matt.6:5-6
Tämä kohta on saanut usein vain vähän huomiota kristittyjen elämässä. Ajattelimme, että tuollainen käytös synagoogissa oli väärin,mutta kirkoissa ei. Jeesus varoittaa meitä useista tiedostamattomista maneereista, jotka liittyvät rahaan, pukeutumiseen, rukoilemiseen, yhteiskuntaluokkaan, julkiseen tuomitsemiseen ja sosiaaliseen asemaan. Ne kaikki pitävät meidät erossa elämän keskuksesta ja tarkoituksesta. Kristilliset kulttuurit eivät eroa tässä mitenkään muista. Ehkä voimme todeta, että elät kuten rukoilet. Miten koet asiat sisäisesti koet ne myös ulkoisesti. Mitä enemmän rukoileminen on ulkoinen suoritus, sitä vähemmän jää sisäiselle muutokselle mahdollisuutta.
Jeesus" jätti "itsensä mennessään rukoilemaan. Se vaatii paljon enemmän rohkeutta kuin rukoilla palveluksessa sitä mitä joku toinen on kirjoittanut. Hän osallistui synagoogan palveluksiin vaikka siitä ei evankeliumeissa paljon mainita. Hän luki synagoogassa usein joka on eri asia kuin rukoileminen. Ehkä näemme tekopyhyyden toisissa uskonnoissa helpommin kuin omassamme. Uskonto voi olla siten myös oma demoninsa, koska se ruokkii riippuvuutta rakenteista mutta ei ohjaa sisäiseen muutokseen. Sosiaaliset rukoukset lujittavat ryhmädynamiikkaa mutta eivät varsinaisesti paranna tai auta ihmistä. Siksi Jeesus painottaa, että kuppi on puhdistettava ensin sisältä eikä ulkoa. Sisäinen rukous ja todellinen motivaatio muuttumiseen eivät ole joitakin nykypäivän psykologisia itsehoito-ohjeita vaan Jeesuksen sanaa. Mietiskelevä mieli lepää rukouksessa ja on osa Jumalaa. Se ammentaa suuremmasta lähteestä.
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä.
Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa,
ja samoin ette pysty tekään jos ette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat.
Se joka pysyy minussa tuottaa paljon hedelmää.
Joh.15:4-5
Paavali puhuu kristityn kuolemasta ja ylösnousemuksesta Kristuksessa. Rukous on siten aina meidän yhteyttä ja osallistumista Jumalaan, joka on ikuinen. Tuo ikuisuus on tarjolla kaikissa nykyhetken vuoriluolissa, joissa pysähdymme. Meditaation ja mietiskelyn kautta emme saa kuitenkaan rittävää tietoisuutta omista itsekkäistä motiiveistamme. Vain toisten palvelu, konfliktien ja vaikeuksien kohtaaminen yhteiselämässä auttavat meitä kohtaamaan oman keskeneräisyytemme ja näkemään myötätunnon silmin. Silloin Jumalan armo pääsee virtaamaan kaiken läpi. Ilman armoa emme voi tehdä mitään.
Kun minä katselen taivasta,
kuuta ja tähtiä,
jotka olet asettanut paikoilleen
- mikä on ihminen!
Kuitenkin sinä häntä muistat.
Mikä on ihmislapsi,
kuitenkin sinä pidät hänestä huolta.
Ps.8:5
Toivo tulee eläväksi,
kun tyhjennämme itsemme ja
osallistumme toisten elämään ilossa ja surussa.
Jurgen Moltmann
Lähteet:
Svensk-kurdiska läkaren Nemam Ghafouri har dött - Nyheter (Ekot) | Sveriges Radio
Breathing Under Water - Richard Rohr - häftad (9781616361570) | Adlibris Bokhandel
Kommentit
Lähetä kommentti