JOOSEF – esikuva pandemian keskellä
Vappu on esimerkki päivästä, jolloin maalliset juhlat ovat muuttuneet myös kristillisiksi. Paavi Pius XII nimitti päivän Joosef työläisen päiväksi katolisessa kirkossa vuonna1956. (Juhlan kristillisessä perinteessä on toki myös kiiinnekohtana keskiaikaisen Pyhän Valburgin muistopäivä.) Jeesus kasvoi juutalaisessa työläiskodissa. Markuksen evankeliumin mukaan Joosef oli puuseppä, ja Jeesus oppi juutalaisen perinteen mukaan hänen ammattinsa. Työn tekemistä arvostettiin siinä korkealle, sillä se yhdistettiin luomiseen ja yhteistyöhön Jumalan kanssa. Luomakuntaa tuli vaalia, hoitaa ja kehittää. Kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa sen sijaan väheksyttiin ruumiillista työntekoa. Fyysinen työ kuului orjille, mutta sotilaan ura nähtiin vapaan miehen unelmana.
Viisi vuotta sitten paavi Fransiskus julkaisi Amoris Laetitia -artiklan. Nimi tarkoittaa rakkauden iloa. Sen yhteydessä paavi julisti perhevuoden kannustaakseen kaikkia katolilaisia löytämään uudelleen perheen arvon. Hän kehotti näkemään pyhän perheen ja erityisesti Pyhän Joosefin esikuvana.
”Perhe on rakennettava rakkaudelle, joka aina uudistuu toivosta.. Perhe kokee vilpittömän yhteyden vain yhdessä rukoilemalla. Kiintymys on aitoa, syvää ja puhdasta, kun anteeksianto toteutuu. Elämän päivittäistä kovuutta helpottaa keskinäinen herkkyys ja rauhallinen luottamus Jumalan tahtoon. Tällä tavalla perhe avautuu ilolle, jonka Jumala antaa niille, jotka osaavat jakaa iloa.”
Joosef on usein Marian ja Jeesuksen taustalle jäänyt hahmo, johon ei kirkossa ole kiinnitetty juuri mitään huomiota. (Ikonitaiteessa on ollut traditiona kuvata jouluikonissa Joosef sivussa ”murjottavana” hahmona). Hänen taustallaan oleminen on alettu sittemmin nähdä osana hänen kutsumustaan ja sanomaansa. Jeesuksen on aina oltava keskus, jonka vieressä on äiti. Marian tehtävä on johtaa Jumalan luokse osoittamalla poikaa. Joosef on evankeliumien mukaan se, joka suojelee ja avustaa pientä perhettään, eikä vähiten vaaran aikana (pako Egyptiin). Myöhemmin kirkossakin on annetttu tämä suojaava tehtävä Joosefille. Paavi Franciscus päätti, että Pyhä Joosef tulisi mainita aina messun eukaristisessa rukouksessa. Se kertoo miten paljon paavi arvostaa tavallista elämää.
Ruotsiksi on tänä vuonna ilmestynyt kirja Pyhän Joosefin vuosi. Se on yhdistelmä kahdesta paavinkirjeestä: Patris Corde (Isän sydämellä), sekä Johannes Paavali II:n Redeptoris Custos (Lunastajan suojelija). Isä Björn Göransson on kirjoittanut yhteenvedon ”Joosef, isien isä”. Se on reflektiota siitä, mitä Joosef voi merkitä meille tänään, mikä on isyyden merkitys ja kuinka Pyhä Joosef voisi olla roolimalli meille kaikille pandemian aikana.
Moni ihminen väsyy olemaan kärsivällinen ja väistää vastuunsa kriisistä, jota elämme. Vanhemmat ja opettajat voisivat näyttää lapsille enemmän pienillä arkisilla tavoilla, kuinka toimia kriisissä muuttamalla elämäntapaa ja katsomalla eteenpäin toivon näkökulmasta. Katolilaisessa perinteessä se tarkoittaa yhteistä rukousta. Pyhä Joosef on muistutus, että niillä, jotka elävät piilossa tai varjossa, voi olla tärkeä rooli pelastushistoriassa.
Paavi muistuttaa myös siitä, kuinka Joosef reagoi yksinäisyyteen, kun hänen elämänsä ei sujunut suunnitellusti. Jos emme hyväksy omaa historiaamme, emme voi ottaa yhtään askelta eteenpäin. Tulemme vain aina uudelleen omien odotusten ja pettymysten panttivangeiksi. Meidän on luovuttava vihasta, pettymyksestä ja hyväksyttävä asiat sellaisina kuin ne ovat, vaikka ei tapahtuisikaan kuten toivomme. Sellainen ajattelu luo toivoa ja rohkeutta.
Kardinaali Anders Arborelius sanoi Pyhän Jonneksen päivän saarnassaan, että Joosefissa voimme samaistua yksinkertaiseen uskoon ja kutsumukseen seurata Jumalaa omassa elämässämme. Kaikki hyvä ei tapahdu parrasvaloissa. Vaikka elää varjossa, ei se tarkoita, että olisi merkityksetön. Jumalan silmissä on päinvastoin.
Siksi tarvitsemme tällaisia esikuvia ja puhetta pandemian aikana.
Joosef, kättesi työn ja hien kautta sinä pidit huolta
Mariasta ja Jeesuksesta.
Jumalan poika oli sinun työtoverisi.
Anna minun oppia tekemään työtä kuten sinä,
kärsivällisyydellä ja sitkeydellä niitä kohtaan,
jotka Jumala on antanut minun hoitooni.
Opeta minua näkemään työtovereissani Kristus,
joka toimii heissä.
Anna minulle kykyä olla ystävällinen ja tekemään
hyvää heille ja heidän kanssa.
Anna minun nähdä työ uskon silmin, että tunnistan Jumalan luovan toiminnan ja Kristuksen lunastustyön.
Kun työ on mukavaa ja tuottavaa, opeta minua kiittämään sinua siitä.
Kun työ on raskasta, anna minun jättää kaikki - kuten omat ja maailman synnit - sinun käsiisi.
Kun lähtöni aika tulee, anna minun ikuisesti kiittää sinua.
Aamen
Rukous Veljeskunnan rukouskirjasta.
Suom. Sanna Bäckvall
Tämä liittyy pyhimyksen 150v juhlaan. Nimet ovat vapaasti suomennettuina:
Lunastajan huoltaja,
Kristuksen palvelija,
Pelastuksen opettaja,
Vaikeuksissa olevien tuki,
Pakolaisten suojelija,
Ahdistuneitten suojelija,
Köyhien suojelija
Kommentit
Lähetä kommentti