HAAVOITTUNEEN JUMALAN MERKIT
- Stigmoista ja traumatietoisuudesta


Sosiaalinen media tuo huonoja uutisia päivittäin. Tarinoilla synnistä, joka tuhoaa ihmisiä, perheitä ja kokonaisia yhteisöjä, ei ole loppua. Kärsimme katkenneista ihmissuhteista, viivästyneistä unelmista ja elämää muuttavista sairauksista tai vammoista. Sanomattomat menetykset saavat meidät tuntemaan olomme helposti petetyiksi tai hylätyiksi. Tämä on ihmisen tila: elämä rikkinäisessä maailmassa. Bessel van der Kolk sanoo, että kehomme oireilee traumareaktioina. Älyllistävässä maailmassa emme kuitenkaan kuuntele sen viisautta.


Kristityt rakastavat sanoa: "Mutta Jumala on silti hyvä!". Lause on tosi, mutta usein ohitamme kaiken kipeää tekevän liian nopeasti. Menetys, kärsimys ja kipu on kohdattava, jotta voimme kokea rakastavan Jumalan lämmön ja armon. Jumala koskettaa aina kärsimyksemme kärkeä, kuten psykoterapeutti, hengellinen ohjaaja ja Thomas Mertonin oppilas James Finley sanoo. Silloin tapahtuu toipumista syvällisellä tasolla kehollisena kokemuksena. Kristuksen ruumis, seurakunta, kantaa tuota haavoittuneisuuden haavaa, mutta sillä on inkarnaation teologian mukaan toivoa. Ihmiseksi tullut Jumala ei ole kaukana, mutta mielemme ei luonnostaan halua käsittää haavoittunutta Jumalaa. Missä Jeesus on keskellä henkilökohtaista kärsimystämme?



Vastaus tulee meille hänen nimessäään: Immanuel eli "Jumala kanssamme". Sen sijaan, että Jumala olisi lähettänyt meille kaukaisen pelastajan, joka pelastaisi meidät korkeudesta, hän lähetti meille lapsen, joka syntyi seimessä. Jumalan kutsu meille ei ole keinotekoista iloa tai kärsimämme tuskan välttämistä. Sen sijaan meidät kutsutaan tarinaan, joka heijastaa eri ajan yhteisöllistä traumaa. Kyllä, Jeesuksen syntymä on jumalallisen tarkoituksen täyttymys, mutta hän on myös täysi ihminen. Vapahtajamme tuntee myötätuntoa kärsimyksissämme, koska hän koki saman siitä hetkestä lähtien, kun hän tuli maailmaamme haavoittuvana lapsena.


Kun pohdimme, kuka Jeesus on, saatamme valita sellaisia termejä kuin Herra, Kuningas ja Jumalan Poika. Nämä ovat tietysti aivan oikein. Mutta on kuvauksia, jotka eivät avaudu kielellisesti niin helposti. Kuten tohtori Matthew S. Stanford, Hope and Healing Centerin ja Instituten toimitusjohtaja, huomauttaa, Jeesus oli myös äärimmäiseen köyhyyteen syntynyt lapsi, joka joutui syrjäytymään jo lapsena pakolaisperheensä kanssa. Maria kärsi valtavaa stressiä raskauden ja synnytyksen aikana, kun Jeesus oli vielä hänen kohdussaan. Jeesuksen perhe kohtasi vaaroja, joita aiheutui asumisesta maassa, joka oli vihamielinen heidän olemassaololleen.

Jeesuksen elämä on alusta alkaen trauman muovaama, mikä ei vähennä hänen kuninkuuttaan tai pelastusvoimaansa. Itse asiassa traumatietoisuus parantaa kykyämme tuntea Vapahtajamme ja olla hänen rakastamansa, koska hän liittyy meihin oman elämämme sotkuissa.

Kiehtova traumatietoisuus opettaa meille, että emme voi erottaa fyysistä ja henkistä puolta toisistaan. Kun tutkimme lisää Jeesuksen elämää, tiedämme, että hän oli hylkiö. Tiedämme, että hän kohtasi julkisen vallankäytön ja tuomitsemisen. Tiedämme, että hän kohtasi ystäviensä hylkäämisen ja vallassa olevien ihmisten pelin,kateuden ja vihan. Hänen emotionaalinen ahdistuksensa on kuvattu yksityiskohtaisesti Uudessa testamentissa, kun hän selviytyi elämänsä paineista pakenemalla usein yksinäisyyteen rukoilemaan. Hän otti taukoja kun väkijoukko alkoi liikaa ahdistaa, mutta näemme myös trauman merkkejä siinä, kuinka Jeesuksen fyysinen ruumis reagoi tähän stressiin. Getsemanen puutarhassa, ristiinnaulitsemistaan edeltävänä iltana, Jeesus alkaa hikoilla verta Raamatun mukaan.

"On olemassa hyvin dokumentoitu lääketieteellinen tila, jossa potilaat, jotka ovat valtavan emotionaalisen ja fysiologisen stressin alaisina, voivat itse asiassa hikoilla verta, koska pienet verisuonet rauhasissa räjähtävät ja veri erittyy", selittää traumakirurgi David Acuna.

Maailman syntien painon alla Jeesuksen ruumiissa alkoi näkyä akuutin stressin ja trauman merkkejä jo ennen ristiinnaulitsemiseen johtanutta fyysistä piinaa. Hänen kehonsa reagoi siihen minkä hänen mielensä tiesi olevan tulossa. Hetkellä, jolloin Jeesus tunsi valtavaa rakkautta meitä kohtaan, omistautui Isänsä tahdolle ja halusi vapautua tulevasta tuskasta, Jeesus kärsi mielessään, ruumiissaan ja hengessään polvistuessaan puutarhassa. Ja sitten hän antautui niille, jotka kiduttivat, nöyrtyivät ja murhasivat häntä. "Neurobiologisesta näkökulmasta me tiedämme, että Jeesus koki niin voimakasta ja ylivoimaista kipua, että kaikki inhimilliset standardit tarkoittaisivat todennäköisesti hänen traumatisoitumistaan", sanoo kirjailija ja terapeutti Aundi Kolber.

Tämä tieto tuo erilaisen näkökulman ja syvyyden lauseeseen "Jumala kanssamme." Jumalan läheisyys meidän tuskassa ei ole vain tyhjää latinaa, vaan sen osoittaa Jeesuksen kokemus. Sillä sen tähden, että hän on itse kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.( Heb.2:18) Tai kuten Richard Rohr kuvaa: ” Rakkaus ja kärsimys johtavat meitä kohti hartaan kontemplatiivisen mielen heräämistä, jos antaudumme niille”

Parhaat opettajat oppivat itse.
Parhaat parantajat
antautuvat paranemisen prosessiin itse.
Tuntematon

Kun tutkimus nyt todistaa, ettei ihminen ole kone vaan herkkä elävä organismi, jossa stressireaktiot ovat monisuuntaisia ja syisiä, voimme ehkä pohtia omaa käsitystämme stigmoista ja stigmatisaatiosta uudessa valossa. Vaikka historian aikana on on ollut monia huomiotahakevia esimerkkejä voi joidenkin katolisten pyhimysten elämä avautua nyt uudelleen. Wikipedian mukaan stigmatisaatiolla tarkoitetaan yliluonnollisella tavalla henkilöön ilmestyviä Jeesuksen kärsimyksen haavoja. Haavat tulevat esim. käsiin, jalkoihin tai kylkeen. Ne saattavat olla symbolisia mutta myös tihkua verta ja tuottaa kipua. Ensimmäiset katolisen kirkon kirjaamat stigmatisaation merkit ovat 1200-luvulta. Tunnetuimpia stigmat saaneita pyhimyksiä ovat Fransiscus Assisilainen sekä Katarina Sienalainen, joka tosin pyysi niiden poistumista rukouksin. Hänen toiveensa kuultiin. Pyhimyksen esimerkki osoittaa etteivät polttomerkit tai jäljet ihossa ole uskon merkkejä tai itseisarvoja uskossa. Järjen uskoa korostavassa luterilaisuudessa näitä merkkejä on pidetty joko psykosomaattisina oireina tai henkilön itsensä aiheuttamina. Uskonnollisissa piireissä herää aina ajoittain keskustelua stigmojen luonteesta, sillä onhan se mielenkintoinen ilmiö jota elokuvataiteet ja Hollywood ovat tehokkaasti myös käyttäneet hyväkseen.

Trauman kohtaavassa ihmisessä on aina erityinen vakaus ja rauha. Olemus ja keho rentoutuu ja kokee turvaa sellaisen ihmisen seurassa, koska se ymmärtää läsnäolon hienovaraisessa viestinnässä, että mikään ei ole poissuljettua. Se tarkoittaa, että kaikki olemuksen puolet ovat mukana, hyväksyttyjä eikä niitä voida hylätä. Ihminen, joka on luopunut varjon varjelusta kantaa haavojaan ja arpiaan arvokkaasti. Hän ei enää kiemurtele epämukavuudessa tai vältä konflikteja. Sellainen ihminen kantaa syvää halua tanssia elämän ristiriidoissa. Haavoittuneisuus on osa häntä mutta se ei estä yhteyden kokemusta vaan luo sitä syvemmällä tasolla mielen sisällöissä sekä kaikissa kohtaamisissa. Tällainen ihminen on haavoitettu parantaja kuten Henri Nouwen sanoo. Hän kantaa kaiken vastakkaisuutta omassa olemuksessaan kuin Jeesus, sanoitta. Sellaisen ihmisen seurassa hollywoodviihde tuntuu laimealta ja pahalta.


Lähteet:

Did Jesus Experience Trauma? Experts Say ‘Yes’ | CT Creative Studio (christianitytoday.com)

Best-selling Trauma Research Author | Bessel van der Kolk, MD.

The Healing Path: A Memoir and Invitation — Center for Action and Contemplation (cac.org)





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit