KRISTUKSEN RUUMIS ILOSANOMAN TUOJAN ASKELISSA


Pandemia koettelee kirkkoja ja seurakuntia. Toiminta on minimissä ja yhteyden ydintä, ehtoollista, ei voida viettää totutulla tavalla.  Joudumme miettimään mikä on uusi normaali ja millä ehdoilla. Missä kohtaa opillisuus antaa myöten ja mistä haluamme ehdottomasti pitää kiinni kriisin aikana. Pysähtyminen voi johtaa myös menneen työstämisen kautta uuteen. 

Profeetta puhuu hädän leivästä ja ahdistuksen vedestä. Se voidaan nauttia ravinnoksi kun muuta ei ole annettu. Hädänkin leipä voi ravita ja ahdistuksen vesi sammuttaa janon. Ratkaisevaa ei ole kärsimyksen ongelman selvittäminen. Mikä merkitään ongelmaksi, vaatii yhä syvällisempiä selityksiä. Kaikki voidaan kuitenkin nähdä uudessa valossa. Meidän on ehkä siirryttävä sellaiseen paikkaan, että tämä voi tapahtua. Joskus se on helpompaa, joskus vaikeampaa. Aivan mahdotonta se tuskin on milloinkaan.
Juhani Rekola: Ruusumaanantaista pääsiäisaamuun


Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne.
Luuk.22:14


Juutalaiset viettivät pääsiäistä Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Sen symboliksi tuli happamaton leipä, koska taikinaa ei ollut aikaa nostattaa. Leipä oli helppo ottaa mukaan ja sen sisälle saattoi pitaleivän tavoin laittaa täytteitä. Tämä oli jokapäiväinen ravinto, jonka Jeesus myös tunsi. Hän viittasi siihen Isä meidän- rukouksessa ja nautti sitä yläsalissa asettaessaan ehtoollisen.  Korona-aikana tällainen mukana kulkeva matkaeväs voi olla toimiva, kun sisätiloissa tapaaminen ei onnistu. Leivän valmistus on niin helppoa, että sen valmistukseen voi osallistua kaikenikäiset. Vaelluksille se on helppo pakata mukaan. Leipä voi luoda yhteyttä sinne missä sitä ei ole ollut tai syventää kiintymistä kaikkein tärkeimpään. Seurakunnat voisivat jakaa pääsiäistervehdyksinä alttarilla siunattuja ruoka-aineita: jauhoja, öljyä sekä alkoholitonta rypälemehua. Pääsiäistervehdykseen voisi lisätä happamattoman leivän ohjeen. Tällaisen konkreettisen ehtoollisesta muistuttavan lahjan ottaisin mielelläni ja iloisena vastaan. Mielelläni siunaisin myös alttarilta kaikki diakoniatyön jakamat ruokakassit. Kassit asettelisin kirkon penkkeihin muistuttamaan niistä ihmistä, jotka sinne eivät rajoitusten takia voi tulla tai ehkä koskaan muuten tulisikaan. Mikään ei estäisi myös rukoilemasta, että vapaaehtoisten askeleet tavoittaisivat juuri heidät, jotka apua eniten kaipaavat. Tämä olisi minulle todellinen performanssi ja liturgia, jossa sana tulisi lihaksi. Koska työttömänä en voi näitä ideoita tänä pääsiäisenä toteuttaa, rukoilen että joku voi.

Jeesuksen seuraaminen on kutsumus jakaa Jumalan kohtalo koko maailman elämäksi. Sallia mitä Jumala jostakin syystä sallii – ja käyttää.
Ja kärsiä
hetken siitä, mistä Jumala kärsii ikuisesti.
Usein tä
llä on vähän tekemistä sen kanssa, uskooko oikeisiin asoihin Jumalasta
– paitsi tosiasiaan, että Jumala on itse rakkaus.
Richard Rohr

Stenebyn pastoraatissa(Glad påsk - med påskpåse! - Steneby pastorat (svenskakyrkan.se) ) on jaettu seurakuntalaisille pääsiäiskassit. Niissä on kahvia, pääsiäismunia ja pieni tervehdys. Suomalainen kirkkoherra Lena Hilden on siunannut kassit alttarilla. Niissä on tervehdysteksti, jossa osoitetaan kuinka kirkossa kaivataan yhteistä ehtoollispöytää ja kirkkokahveja. Mukana on myös rukous:

Ikuinen, kaikkivaltias Jumala. Me rukoilemme, että tämä tervehdys muistuttaa myös siitä, että kirkko rukoilee seurakuntalaistensa puolesta. Olkoon nämä lahjat toivon merkki arkeen Jeesuksen nimessä. Aamen


Kun kohtaamme oman kärsimyksen ja tilanteen kuten se on, voi kärsimys muuttua siunaukseksi. Kun siirrämme tuskamme Jumalan käteen ja otamme sen sieltä uskoen siunauksen salaisuuteen, tulee meistä itsessämme köyhiä Jumalan työtovereita. Sisäinen ykseys Kristuksessa auttaa meitä jatkamaan. Ehtoollispöytä voi suurentua, lähetyskäsky saada uutta sisältöä sekä yhteys syntyä näkyvän, aineellisen, käsinkosketeltavan ja maisteltavan kautta. Ruoan konkreettinen jakaminen alttarilta kaikuu ilosanoman tuojien askelissa.


Puhdistakaa siis talonne hapantaikinasta, niin teistä tulee uusi taikina. Happamattomiahan te olettekin, sillä meidän pääsiäislampaamme, Kristus, on jo teurastettu. meidän on siis aika viettää juhlaa, ei vanhan pahuuden ja kelvottomuuden hapattamina, vaan happamattomina, vilpittömyydessä ja totuudessa. 1.Kor.5:7-8






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit