LEIKKIKÄÄ JUMALAN TÄHDEN 

Onko kristinusko mielestäsi liian vakavamielistä? Oliko Jeesuksella huumorintajua? Mikä on leikin ja pilailun ero? Voiko 

jumalanpalvelusta tulkita pelinä? Mihin asioihin leikkisät ihmiset voivat langeta tai syyllistyä ? Pilaileeko Jumala kustannuksellamme vai onko kaikki Jumalan suurta leikkiä? 

Näihin kysymyksiin yrittää vastata jesuuiittaisä ja lehtori Fredrik Heiding uudessa kirjassaan Leikkikää Jumalan tähden. Hän käsittelee leikin ja pelaamisen erilaisia tapoja lapsuudessa ja aikuisuudessa. Tähän tarkoitukseen hän peilailee 4-vuotiaan lapsen, benediktiininunnien ja näyttelijän vastauksia. Havaintojen lisäksi kirja antaa myös teoreettisen kuvan luovuudesta ja leikkisyydestä lähtien filosofisesta, kulttuurisesta ja teologisesta näkökulmasta. 

Leikin luonne näyttäytyy sen harjoittajan asenteessa: kaikki leikkiminen tarkoittaa, että siitä tulee leikki. 

Leikin viehätys ja kiehtovuus on siinä, että leikistä tulee sitä harjoittavan herra.  Hans-Georg Gadamer (1900-2002), filosofi 

Taide on leikkiä, jota tehdään sen itsensä vuoksi. Immanuel Kant 

Kirja tuo esille monia esimerkkejä siitä, kuinka kristillinen kirkko on omaksunut huumorintajuttomuuden hyveeksi. Heiding mainitsee esimerkkinä Umberto Econ Ruusun nimi -kirjan/elokuvan, joka sijoittuu keski-aikaan. You tubesta löytyy lyhyt video elokuvasta. siinä käydään keskustelu kysymyksestä nauroiko Jeesus?  (https://www.youtube.com/watch?v=jUUB96c6EpY).


Vakavamielisyyden periaate hallitsee myös nykyisessä kirkossa. Haastattelemalla lapsia, näyttelijöitä ja nunnia Heiding haluaa näyttää, kuinka yleisiä leikit ja vitsit kuitenkin ovat kirkossa. Tuomas Akvinolainen, Fransiskus Assisilainen sekä muut “Jumalan hullut” osoittavat, että asia on ollut usein näin. 

Esimerkiksi kristillinen liturgia on myös eräänlainen leikin tai näytelmän muoto. Kirja tuo esiin monia esimerkkejä siitä, kuinka kristillinen kirkko ei ole yksinomaan vakavamielisten ennakkoluulojen museo. Leikillä ja vitseillä on teologinen legitimiteettinsa, jonka Heiding palauttaa ajatukseen Jumalasta. Suomessa Jaakko Heinimäki on käsitellyt näitä teemoja kirjassaan Pyhä Nauru - kirjoituksia uskonnosta ja huumorista. 



Huumori on elämänasenteista lähimpänä uskontoa.Sören Kirkegaard 

Heiding viittaa videon varassa psykologisiin tutkimuksiin, joiden mukaan esimerkiksi kuorolaulu ja tanssi ovat hyviä aikuisten leikkejä. Ne tukevat psyykkistä terveyttä ja auttavat voimaan hyvin. Molemmissa motivaatio on tehdä asioita omasta hyvinvoinnista käsin. Korona-aikana hän haastaa ihmisiä sekä laulamaan että tanssimaan itsensä, mutta myös Jumalan tähden. Esimerkkinä hän viittaa kirjansa kanteen, jossa Pyhä Fransiskus soittaa viulua kahdella puunoksalla.Oksat muodostavat ristin, jonka ympärille eläimetkin kerääntyvät. Kun ihminen menee luontoon, hän voi tehdä siellä jotakin mukavaa, iloista ja hauskaa myös jumalatietoisuudesta lähtien. 

Onko leikkiminen tärkeää vai ei? Kysymys ei ole kovinkaan relevantti. Voimme vain vastata sekä että. Parempi olisi ymmärtää, että leikkiminen on kulttuurin ja sivilisaation perustaa. Tähän liittyvät jokaisen kulttuurin rituaalit ja riitit. 

Heiding esittää vastinpareja, joiden varassa arvioimme usein leikkiä. Ne eivät kuitenkaan toimi kovin hyvin, mutta osoittavat, miten

sidoksissa olemme dualistisiin ajatusrakennelmiimme. Vastinpareiksi hän nimeää: 

yksinkertaisuus - runsaus 

työ - lepo 

toiminta - kontemplaatio 

tärkeä - ei tärkeä 

vakavaa - kevytmielistä 

arkipäiväinen - juhla 

tämä maailma - toinen maailma 

suru - ilo 

kyyneleet - nauru 

tragedia - komedia 

kärsimys - vapautus 

viisaus - tyhmyys 

maa - taivas 

lapsuus - aikuisuus 

Näistä sanapareista olemme leikkiin liittyen nostaneet esiin vain runsauden, levon. Vähemmän tärkeänä helppouden, juhlat, ilon, naurun, komedian, lapsuuden. Heiding tarkoittaa, että molemmat vastaparien puoliskot sopivat leikkiin. Leikki rakentaa siltoja vastinparien välille. Leikki itse osoittaa, että se jos mikä olisi syytä ottaa vakavasti. 

Kirjaan voi 

tutustua:

LEK FÖR GUDS SKULL (katolskbokhandel.com)

Korona-aikaan Heiding antaa tehtävän: tanssia itsensä kanssa. Siihen sopivat kappaleet: Billy Idolin Tanssi itsesi kanssa tai Meksikolainen El
mariachi loco quire bailar, joka tarkoittaa tanssia ilman partneria.




Fredrik Heiding opettaa Newman Instituutissa Upsalassa. Siellä voi suorittaa myös teologisia opintoja kandidaatin tutkintoon asti. Kuulumista katoliseen kirkkoon ei vaadita. 

https://newman.se/


 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
  OPETUSLAPSIEN VALITSEMINEN: Kertomus häpäisykultturiin muutoksesta Häpeästä kärsivän ihmisen suurin toive on tulla nähdyksi ja jonkun palavan rakkauden kohteeksi. Mitä suurempi trauma, sitä suurempi tarve on tuohon yhteyteen. Haitallisista lapsuudenkokemuksista kärsiville terapeuttinen tie on pitkä, mutta häpeän siemen asuu kaikissa ihmisissä. Joillekin se ei kasva suotuisan kasvuympäristön takia liian suureksi. Kirjailija Kaisa Peltolan mukaan Suomessa on kuitenkin edelleen häpäisykulttuuri. Sotatrauman ja välttelevän kiintymyssuhteen vanhemmuuden takia meillä on tavallista enemmän tunnekylmyyttä ja tunteiden häpeää. Järkeä arvostetaan, mutta ei nähdä että se on tapa paeta vaikeita tunteia ja yhteyttä muihin. Traumanäkökulmasta kaikki mikä rikkoo yhteyden ja eristää, on vahingollista itselle ja toiselle. Raamatussa on monta esimerkkiä, miten kokonaiset kansat elävät häpäisykultturissa. Tämän kulttuurin Jumalan poika tuli muuttamaan, sillä häpeän siemen on Raamatun alkulehdilla ...
Lue lisää
Kuva
  JEESUKSEN KASTE- Häpäisykulttuurin uhrista Jumalan intohimoisen rakkauden kohteeeksi Matt.3: 13-17 Kompleksiivisen trauman takana on aina monisyinen häpeän kulttuuri, jossa ihmisarvo on menetetty. Jopa tavalla, ettei asianomainen välttämättä huomaa sitä itse. Hän vain oirehtii alemmuudentunteilla, masennuksella, jäätymisellä ja lukuisilla fyysisillä tavoilla. Länsimaisen yhteiskunnan häpeän hoito on usein yksilökeskeistä, jolloin hänen kannettavakseen jää myös yhteiskunnan piilossa olevaa kätkettyä pahoinvointia. Traumatietoisessa lähestymistavassa pyritään ottamaan puheeksi ja näyttämään näitä epärakentavia juurisyitä. Aika usein yhteisöllisen häpeän kohdalla puhutaan sen funtionaalisesta merkityksestä ryhmään sopeutumisena. Toistuva ryhmän nöyryyttämäksi joutuminen aiheuttaa kuitenkin kroonisia ja tuskallisia oireita. Tällainen sosiaalisesti vahvistunut häpeä altistaa myös sisäiselle häpeälle, joka on sen yleisin muoto. Kun puhumme häpeästä, liitämme sen usein häpeä...
Lue lisää
Kuva
  RUUTIN KIRJA- kertomus naisten voimaantumisesta Tämä on kertomus onnesta( Noomi= onni) sekä myötätunnosta(Ruut= myötätunto). Valitettavasti kirkkoraamattu wikipediaa myöten kääntää Ruutin nimen säälinä. Tähän käännöstematiikkaan olen ottanut kantaa aiemmissa blogeissani. Myötätunto on aina vierelle asettuvaa, sääli yläpuolelta tulevaa huolta. Ruutin kirja on kaunis kertomus naisten kamppailusta patriarkaalisen yhteiskunnan puristuksissa. Lajissaan harvinainen helmi. Kirja alkaa surulla, sillä kaikki miehet kuolevat. Ruutin kirja sisältää haavoittuvassa asemassa olevien kolme kategoriaa: naiset ovat leskiä, muukalaisia ja orpoja. Ilman miehiä heidän yhteiskunnallinen asemansa oli vaikea ja arkensa köyhää. Moabilainen Ruut kuuluu uudessa kotikaupungissaan Beetlehemissä vähemmistöön, jota on helppo sortaa. Hän on silti esikuva ihmisestä, joka ylittää rajoja elämän vuoksi. Hän toimii anoppinsa kanssa epäitsekkäällä tavalla ja he luovat uuden perheyhteisön syvän menetyksen ja k...
Lue lisää