PULLOPOSTIA ITÄMERELTÄ

ELÄMÄÄ SOVINNOSSA

Jumala puhuu kun ihminen kuuntelee,
Jumala toimii kun ihminen osoittaa kuuliaisuutta.
Pauliina Mariantytär

Evankeliset Mariantyttäret ovat luostarilupauksen antaneista naisia, jotka toimivat Ruotsin kirkon sisällä. Luostarielämä seuraa Pauliina Mariantyttären esimerkkiä elää sovinnossa ja rauhassa toisten ja maailman kanssa. Tehtävä on elää ja rukoilla kaikkien kristittyjen välistä yhteyttä ja tehdä Jeesuksen Äiti Maria tunnetuksi ja rakastetuksi myös luterilaisessa kirkossa. Tällä hetkellä sisaria on 20, ja he elävät kahdessa kodissa Vallbyssä, Enköpingissä. He käyttävät kultaista sormusta, joka viittaa liittoon Kristuksen kanssa. Jeesuksen äiti Maria on perheen äiti ja kaikkien sukunimi on Mariantytär.

Heitä on monen ikäisiä: nuorin on 27, vanhin 86 vuotta. Perhe muuttuu jatkuvasti. Jos sisar kuolee, se tuo surua perheeseen. Uusia sisaria kuitenkin tulee jatkamaan perinnettä. Noviisiaika on viisi vuotta, mutta se on vapaaehtoista eikä ketään pakoteta pysymään luostarissa. Harvoin kukaan kuitenkaan luopuu sisaruudesta, vaikka päivittäinen elämä on kaukana helposta. Sisar Helenin mielestä vaikeat ajat pitää elää, sillä riidat johtavat aina hyvään. Kahden sisaren välinen väärinkäsitys voi aiheuttaa jännitteitä. Joku saattaa olla harmissaan siitä, mitä toinen sisar tekee tai sanoo. Suurimmaksi osaksi konflikti on aina Jumalan signaali siitä, että sisarten on puhuttava jotain tärkeää.

Sisar Johanna sanoo, että on istuttava rauhassa ja puhuttava. Jokainen saa sanoa mielipiteensä, mutta keskustelu ei saa jäädä kahdenkeskiseksi kahinoinniksi vaan usein tarvitaan kolmannen osapuolen läsnäoloa. Joskus tarvitaan suurempi ryhmäkeskustelu, että päästään yhdessä eteenpäin. Konflikti johtaa yleensä siihen, että joutuu myöntämään virheensä. Mikä näyttää mahdottomalta voi sulaa Jumalan rakkaudessa. Ei tarvitse pelätä, että Jeesuksen sovitus puuttuisi. Sisar Johanna viittaa siihen, että tunteiden on tultava pinnalle. Naamaria ei ole mahdollista pitää, kun asut niin lähellä toista. Sisar Martina sanoo, että hänellä oli alussa strategia, että jos hän ei kohtaa ketään, kaikki menee hyvin. Sitten hän ymmärsi, että se oli vain oman heikkouden epätoivoinen yritys suojautua elämältä. Hän oppi, että kysymys on aina sovinnosta. Kun on sama pohjanäkemys elämästä, uskaltaa elää, vaikka välillä tunteet kuumenisivat. Kristus on kaiken anteeksiannon lähde.

Kristinuskon salaisuus näyttää piilevän avoimuudessa. Sisaret voivat puhua kaikesta ilman, että kenenkään tarvii olla varuillaan tai pelätä itseään. He nauttivat yhdessäolosta. Kun puutarhatöistä, hetkipalveluksista tai vieraitten palvelemisesta on taukoa, he lukevat ääneen takkatulen ääressä, kävelevät ja laulavat yhdessä. Kesäisin he pyöräilevät järvelle. Jokaisella on oma huone, mutta ne näyttävät samanlaisilta. He ovat luopuneet henkilökohtaisista tavaroista. Kaikki muu on yhteistä. Siivouksesta ja muista kotitöistä ei ole kiistoja, koska työvuorot on järjestetty. Taustalla on ajatus perheen yhteisestä hyvinvoinnista. Jos joku tarvitsee harjoitusta keittiössä, sitä myös hänelle annetaan. Joskus asiat eivät mene yksilön kannalta oikeudenmukaisesti, mutta sitäkin voi oppia ymmärtämään yhteisön hyvinvoinnista käsin.

Luostari on avoin vierailijoille. Naiset voivat tulla sinne lepäämään pitemmäksi aikaa. Erityisesti uupuneille ja stressaantuneille avautuu näin mahdollisuus tarkistaa elämänsä suuntaa. Yhteisön talous ei ole vakaa, sillä tulot vaihtelevat kuukausittain. Perheen punaista Saabia ajaa se, jolla on ajokortti. Elämää eletään tässä ja nyt, sillä sisarten aiempi maallinen elämä ei ole niin tärkeää.

Sisar Martina kertoo, että perheen perustaminen oli joskus hänelle vaikea kysymys, mutta ei enää. Hänen perheensä ovat sisaret nyt. Toisen lähellä asuminen tuntuu kuin kuuluisi toiselle Jumalan suuressa suunnitelmassa. Jo ensimmäisellä vierailulla hän koki rakkaudellisen ilmapiirin, jossa ei tarvinnut miellyttää ketään ja sai olla oma itsensä. Musiikkikoulutus Tukholmassa sai jäädä. Oikea olemisen paikka oli löytynyt. 51-vuotias sisar Helena, joka on ollut Mariantytär vuodesta 1982, oli 23-vuotias apteekkari, kun hän päätti lähteä luostariyhteisöön. Hän oli uskovainen, jonka ystävät tulivat Mariatyttärien luo viikonloppuisin. Hän huomasi ystäviensä kypsyvän ihmisinä heidän luonaan. 35- vuotias Sisar Johanna tiesi jo pienenä haluavansa luostariin. Siitä kertoi voimakas sisäinen tunne ja halu palvella Jumalaa.

Mariantyttäret elävät eristäytynyttä elämää hiljaisuudessa maaseudulla, mutta seuraavat maailman tapahtumia median välitykselllä. He ovat uteliaita, mutta silti heidän ensisijainen tehtävänsä on elää sovinnossa ja rakkaudessa toistensa kanssa. Yhdessä asuminen voi olla vaikeaa, mutta myös uskomattoman upeaa. On haastavaa myöntää oma vastuu vaikeuksista eikä syyttää niistä toisia. Sisar Helenan mielestä maailmassa ei ole mitään, jolla olisi sama vetovoima kuin luostarielämällä.

Ruotsin kirkon sivuilla Mariatyttäriä luonnehditaan seuraavasti:

Sisarusten elämä Jumalan rakkaudessa luo vapauden ja ilon ilmapiiriä. Jumalaan keskittymisessä toteutuu Jeesuksen sovituksessa eläminen. Se herättää kysymyksen ja kaipuun: halun olla osa rakkautta, joka ei etsi omaa, joka ei aseta egoa ( itsekästä minää) ensimmäiseksi, vaan näkee ja rakastaa muita! Vain antautuminen jollekin suuremmalle kuin omalle itselle antaa elämälle merkityksen ja tarkoituksen.

Kristitty ei omista elämää,
vaan asettuu siihen luomisen järjestykseen,
jossa elämä omistaa hänet.
Pauliina Mariantytär

Luostarielämän lahja ja tehtävä on elää yhdessä täysin antautunutta elämää Jumalalle, jota kuunnellaan kaikissa tilanteissa. Tehtävänä on todistaa Marian vastaanottamisesta Jumalan edessä, että se tulisi tunnetuksi ja rakastetuksi luterilaisuudessa. Maria on luostarin äiti, mutta myös roolimalli. Hän osoitti täydellistä antautumista Jumalalle sanoessaan ”kyllä”. Elämään tulee parantava ilmapiiri kun tällainen antautuminen tapahtuu Jumalan edessä.

Pauliina Mariantyttären luostari toimi vuosia myös ”armonlaaksossa”, Naantalissa, Suomessa. Tätä kirjoitettaessa toiminta on loppunut eikä sisar Elisabethin ja Sisar Janinan tärkeälle työlle ole löytynyt jatkajia. Viime vuonna on kuitenkin perustettu Marianystävien yhdistys, jonka yhteystiedot löytää lähteluettelosta. Porlammilla toimii myös evankelisten Mariasisarten sääntökuntamainen yhteisö. Kotisivujen perusteella he näyttävät keskittyvän evankelioimiseen, herätyskristillisen kirjallisuuden levittämiseen sekä rukouspalveluun. Yhteydet Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon ovat vähäiset.

Ruotsin kirkossa Mariatyttärien luostariyhteisö on vaikuttanut jo 60 vuotta. Yhteydet Vadstenan katoliseen Pyhän sydämen luostariin ovat läheiset. Mariatyttärien luostariyhteisö sijaitsee Vallbyn kirkon vieressä. Kirkko on auki päivättäin klo 8-18. Yhteistyö Uppsalan hiippakunnan kanssa on syventynyt viime vuosina. 2000-luvulla hiippakunta perusti kappalaisen viran, joka oli osittain kytketty hiippakuntapapin virkaan. Joka sunnuntai klo 10 on päämessu. Sen toimittavat kerran kuussa Enköpingin pastoraatin papit. He ovat myös vastuussa hiljaisuuden messuista perjantaisin klo 17.30. Iltahartaudet, vesperit, toimitetaan lauantaisin klo 18 sekä sunnuntaisin klo 15. Näihin kaikki ovat tervetulleita. Päivävierailuja järjestetään mielellään rippikouluryhmille ja muille kiinnostuneille.