POHJOISMAISTA LUOMISEN TEOLOGIAA - IHMINEN JA KRISTITTY TÄNÄÄN
Ruotsin kirkon tutkimuskeskus on julkaissut luomisen teologiaan liittyvän kokoelmateoksen, jonka tarkoituksena on pohtia ihmisyyttä ja kristillisyyttä. Siinä peilataan pohjoismaista luterilaista luomisen teologista perintöä 1900-luvulta aina nykypäivän ajankohtaisiin kysymyksiin. Keskustelujen lähtökohdaksi on otettu Gustav Wingrenin, Gustav Aulénin sekä tanskalaisten Nikolai Grundtvigin ja K.E. Lögstrupin luomisteologinen perintö.
Kirkko on rikas kuin kyllästyneitten vene, jossa Jeesus Kristus nukkuu. Et voi tuntea häntä koskaan kunnolla virastoissa. Vasta kun kaikki veneessä olevat ihmiset joutuvat huutamaan häntä avuksi kirkon sisäpiirit heräävät. Avun pyytäminen on perusinhimillistä ja kirkon tulee olla yhtä inhimillinen kuin Kristus. Mutta vain itsemme tiedostaminen voi herättää meidät omasta unestamme. Ahdistunut ja uninen kirkko ei ole huono kirkko, kaikki riippuu siitä, kuka nukkuu hänessä.
Gustav Wingren
Kirjoittajat pohtivat ajankohtaisia aiheita kuten ilmastoa, eskatologiaa, kirkon näkemyksiä antropologiasta, digitalisaatiota, hengellistä kasvua, uskon ja politiikan suhdetta, profeetallista saarnaamista. Kaikille kirjoituksille on yhteistä universaali näkökulma ihmiseen sekä keskittyminen siihen mikä on kaikille yhteistä.
Kansankirkkoa kritisoidaan usein passiivisuudesta. Kirkossa ei olla määritelty mitä kristityllä tarkoitetaan. Kiinnostus aiheeseen on ollut vähäistä. Tässä teoksessa nähdään dialektiikka osana sanoittamisen ongelmaa sekä tärkeäksi osaksi teologiaa. Luomisen teologian perspektiivi voi parhaimmillaan toimia jälkiliberaalien teologisten suuntausten keskustelukumppanina, ei haastajana. Jännitteistä voi aina syntyä uusia tulokulmia avaavaa keskustelevaa teologiaa, joka ei sulje ulos. Esimerkiksi eskatologiaan (oppi viimeisistä ajoista) voi luomisen teologia luoda toivoa Jumalasta, joka vaikuttaa luomakunnan uudistumisen kautta. Lundin systemaattisen teologian emeritusprofessori Wingrenia lainaten:
"Elämällä on mielekkyys jo luomisessa.
Siksi ihminen on ensisijaisesti ihminen Jumalan maailmassa,
vasta sen jälkeen kristitty."
Kirjoittajien mielestä yleisinhimillisyys löytyy luterilaisesta teologiasta, mutta siitä ei ole keskusteltu tarpeeksi. Pandemian aikana on tärkeää pohtia miten ihminen löytää takaisin kotiin. Tarvitsemme kokonaisvaltaista teologista näkökulmaa, joka näyttää kaiken monimutkaisuuden sekä jännitteet uskon ja maailman välillä, mutta on silti toivon läpäisemää. Avoimuus on ikuinen taito, mutta sitä täytyy harjoitella. Pandemia osoittaa, että olemme kaikki haavoittuvia olimmepa kristittyjä tai emme. Siksi pandemia antaa mahdollisuuden kehittää menetelmiä siihen miten kirkko ja yhteiskunta voivat yhdessä toimia vähentääkseen inhimillistä kärsimystä. Vaikka ekumeeniset ja liturgiset uudistusliikkeet ovat tehneet hienoa työtä, kirjassa annetaan esimerkkejä miten luomisteologinen perspektiivi voi täydentää avaamalla uusia merkityssisältöjä. Tutkimushanke asettaa myös uuteen viitekehykseen sekulaarin uskonnollisuuden, joka usein nähdään vain kriittisesti kirkon piirissä. Näin kirja haastaa perinteistä teologista rajankäyntiä näyttämällä, että asioilla on aina yhteydet. Siten se edesauttaa teologista keskustelua kiistelyn sijaan.
Tulemme ahdistuksen alttarille loukkaantuneina, ongelmien kanssa, sairaina ja katsomme häntä, joka on kokenut sen kaiken. Häntä me huudamme, joka antaa meille tulevaisuuden. Tämä ei koske vain kristittyjä. Jokainen kamppaileva ihminen, jolla on usko johonkin (ja kaikilla se on, muuten et voi elää) tarvitsee elämään rohkeutta. Hän tarvitsee sitä varsinkin silloin, kun hänelle arvokasta murskataan (ja ihmisarvo murskataan päivittäin). Kuolemasta itävä elämä antaa pienen pisaran elämän rohkeutta: puu, joka kaatuu, virtaava vesi ja paholaisen juonien keskellä lapsi, joka leikkii luottamuksessa.
Gustav Wingren, loppiaissaarna
Eva Linqvist-Holz pohtii artikkelissaan mitä on kristillinen tapa tehdä politiikkaa tänään? Sitä hän tutkii väitöstutkimuksessaan Lydia Wahlströmin poliittisesta teologiasta, joka valmistuu tänä vuonna Åbo Akademista. Artikkelissa hän kysyy kuinka luomisen teologia on vaikuttanut politiikkaan kun se on tukenut yksittäisiä ihmisiä? Hänen mielestään puhumme poliittisen osallistumisen yhteydessä etiikasta kun tarkoitamme poliittista teologiaa. Tämä tulee tulee tiedostaa ja sanoittaa.
Sofija Pedersen Videke on tanskalaissyntyinen Ruotsin kirkon pappi ja kirkkoherra Helsingborgista. Omassa artikkelissaan hän vertailee tanskalaisia ja ruotsalaisia virsiä. Niitä voi laulaa kohdistaen ne Jumalalle mutta luomisteologisesta näkökulmasta niitä voi laulaa omalle sisäiselle itselle. Teologian voi laulaa kehoruumiiseen, sillä laulu auttaa tutkitusti oppimista. Nämä ajatukset hän nostaa tanskalaisen teologin Grundqvistin ajattelusta, joka korosti omassa virsirunoudessaan Pohjolan luontoa. Ruotsin kirkon virsissä sanoitukset painottuvat kun taas tanskalaisessa virsirunoudessa korostuu melodia.
Jokaisen ihmisen jännite on elää yleisinhimillisyyden ja ryhmiin kuulumisen välillä. Olisi erikoista, jos kirkoissa ei olisi tätä samaa asetelmaa. Luterilaisuus on muovannut pohjoismaista yleisinhimillisyyttä, mutta kysymyksemme on miten olemme tietoisia sen kaikista vaikutuksista? Jos pidämme kristillisyyttä parempana kuin ihmisyyttä, voi se johtaa globaalin ekonomian hallitsemassa maailmassa pahimmillaan kasvavaan narsismiin. Luterilaisella luomisteologialla on tilaus vastata tähän polarisaatioon.
Lovisa Nyman on väitellyt Lundin yliopistossa 2020 aiheesta feministinen teologia individualistisessa yhteiskunnassa. Artikkelissaan hän käsittelee käytännöllistä eskatologiaa femisnistiteologisesta perspektiivistä. Lähtökohtana hänella on Wingrenin ajattelu, että ihmisessä ilmenee elämä ja kuolema samanaikaisesti. Kun jotakin syntyy, jonkun täytyy kuolla. Ilo ja kärsimys ovat pari eivätkä toistensa vastakohtia. Tämä tulokulma eroaa pohjoisamerikkalaisesta feministiteologiasta, joka on ollut feministiteologiassa hallitseva suunta. Sen sisäänsä sulkevuutta voivat merkityskysymykset avata, sillä ilo ja kärsimys yhdistävät kaikkia.
Johan Wallner esittää mielenkiintoisen tulkinnan vapauttavasta luomisteologiasta. Se on yritys yhdistää vapautuksen teologia, jonka lähtökohta on köyhien kuuleminen, sekä pohjoismainen luterilainen luomisen teologia, jossa keskuksensa löytänyt ihminen on vapaa palvelemaan muita kärsimyksen lievittämiseksi. Tässä jännitteessä voi syntyä jotakin uutta.
Clara Nystrand tutkii väitöksessään profeetallista saarnaa, joka on perinteisesti ymmärretty kritiikkinä sekä kirkkoa ja yhteiskuntaa kohtaan. Nystrand peilaa ajatteluaan Wingrenin lukuisista saarnoihin, joita netissä on edelleen sekä luettavissa että kuunneltavissa.
"Sanat ovat tärkeitä. Negatiiviset puheet loukkaavat ja tarttuvat meihin helposti. Ne aiheuttavat epävarmuutta, masennusta ja epätoivoa. Ne ovat sanoja, jotka eivät vaikuta vain minuun vaan myös kaikkiin ihmissuhteisiini. Siksi tarvitsemme vastasanoja. Tarvitsemme aitoja ja toivoa tuovia puheita, joihin voi luottaa. Ne ovat sanoja, jotka tarjoavat ulospääsyn epätoivosta. Evankeliumi on aina rohkaisua ja vahvistavaa puhetta."
Nystradin mielestä profeetallinen saarna aina energisoi kuulijaa sekä antaa hänelle näkemyksen Jumalasta, joka on kaiken takana. Kirkko on vaihtoehtoinen liike, joka kamppailee hyvän puolesta maailmassa. Evankeliumi on aina suurempi kuin sen valjastaminen poliittiseksi ideologiaksi. Kirkko on olemassa kun kokoonnumme yhteen mutta myös samanaikaisesti kun elämme maailmassa. Luterilaisen käsityksen mukaan tosi jumalanpalvelus muotoutuu elämäksi viikon aikana omissa arkiaskareissa ja haasteissa. Evankeliumi on aina vastasanoma, mutta kritiikki voi olla myös positiivista. Ihmisellä on arvo vaativan yhteiskunnan paineissa. Vallankumouksellisinta on kuulla sanat: olet rakastettu ja arvokas Jumalan silmissä.
"Kristus ei voi tulla lähemmäksi meitä kuin nykyhetkessä. Hänen kuninkuutensa voi tulla näkyväksi siinä. Hän astuu ulos sanan piilopaikasta, jotta voimme nähdä hänet. Tämä tapahtuu kuolleiden ylösnousemuksessa. Siksi pääsiäisaamun jälkeen, kun olemme vaeltaneet ristin pimeydessä rukoilemme tämän maallisen elämän pimeydessä. Siellä loistaa yksi kirkas valo: sana.”
Lähteet:
Människa och kristen idag | Verbum
Texter av Gustaf Wingren - Linköpings stift (svenskakyrkan.se)
Nikolaj Frederik Severin Grundtvig – Wikipedia
Kommentit
Lähetä kommentti