Kristillinen pappi ja voimakas lohikäärme 




Hiljaisuus ja tee. Se on hyvä alku uskonnolliselle vuoropuhelulle, ajattelee sairaala-ja vankilapappi Gustav Ericsson, joka on kirjoittanut kirjan Kristillinen matkani zenbuddhalaisuudessa. Monen nuoren aikuisen tavoin hän kiinnostui idän uskonnoista ja lähti  reppumatkalla Himalajalle, Intiaan ja ja päätyi lopulta japanilaisen Zenmestarin oppiin vuosiksi. Hän sai mestarilta nimen voimakas lohikäärme, joka idän kulttuureissa symboloi korkeinta henkistä tietoisuutta. Tämä kirjoitus herättää kysymyksen kahdesta identiteetistä: voiko joku olla samanaikaisesti luterilainen pappi sekä zenmeditaation opettaja? Onko jompi kumpi identiteetti voimakkaampi?

Ericsson kuvaa kirjassa, miten meditaatio-opinnot syvensivät hänen kristillistä uskoa niin, että hän koki papin kutsumuksen. Miten kävelymeditaatio on auttanut häntä vuosien varrella voittamaan itsensä kun hän astuu vaikeaan selliin tai siunaa hautaan pientä lasta. Hän kertoo miten ehtoollisen merkitys on syventynyt vierailulla jesuiittojen uskontojenvälisessä keskuksessa Shinmeizanissa, Japanissa. 

Murretun leivän pyhä hiljaisuus
kutsuu meitä sanojen tuolle puolen,
täydelliseen yhteyteen rakkaudessa
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kautta.
Hiljaisuus on zazenin syvin olemus:
äänten hiljaisuus, mielen hiljaisuus,
koko olemuksen hiljaisuus egon tyhjentymisessä.
Tämä radikaali hiljaisuus avaa olemuksemme
täydelliseen yhteyteen Hiljaisen Kristuksen kanssa.
Isä Franco, Zazen ja ehtoollisen ihme

Ericssonille uskontojen ydin on sanojen tuolla puolen. Ensisijaista ei ole vertailla oppeja ja ideoita tai selvittää missä kohtaa tarinamme kohtaavat. Tärkeintä on vahvistaa kokemusta siitä, että olemme yhteydessä toisiimme sekä yhdessä vastuussa maailmantilanteesta. Uskontodialogi on maailmanrauhan luomista. Se ei ole vain negatiivisen estämistä vaan myös positiivisen saamista. Lisää iloa ja elämän rikkautta! Uskonnot eivät ole koskaan olleet täysin suljettuja kokonaisuuksia, aina on opittu toisilta. Zenbuddhalaisuuden istumameditaatio auttoi häntä ankkuroitumaan nykyhetkeen. Hän koki myös vapaamman suhteen kieleen, kun oppi olemaan takertumatta menneisyyteen tai murehtimatta liikaa tulevaisuutta. Jokaisen sanan analyysistä luopuminen helpotti sanojen taakse näkemistä ja mihin ne viittasivat. 

" Olen muuttunut eri uskonnollisissa yhteyksissä. Se on ollut merkittävää ja palkitsevaa, sillä muuten en tietäisi kuka olen  tänään. Usko on enemmän taidetta kuin matematiikkaa, mutta silti yhtä totta." 

Uskonnollinen vuoropuhelu ei kuitenkaan vaadi pitkiä lentoja maailman toiselle puolelle. Ericsson järjesti uskonnollisen vuoropuhelun ryhmiä Uumajan yliopiston kirkolla 2010-luvun alussa. Eri kulttuurien opiskelijat tapasivat joka toinen viikko keskustelu piirissä, joka oli enemmänkin toisten kuuntelemisen oppimista. Jokainen puhui minämuodossa, oman kokemuksensa perusteella eikä minkään yhteisön tai uskonnon edustajana. Tällaiset ryhmät ovat uskontodialogin perusryhmiä, joita on maailmanlaajuisesti, myös Suomessa.

Ryhmien lisäksi  Ericsson pyörittää Anzenkai -meditaatioverkostoa. Sana Anzenkai tarkoittaa rauhallista mediaatiopaikkaa. Joka perjantaiaamu kokoontuu ryhmä meditoimaan. Sen jälkeen on mahdollisuus keskusteluun. Kun harjoittaa ensin sanatonta harjoitusta, kasvaa tila, jossa luottamus vakiintuu. Sen jälkeen kaikilla on tilaa jakaa kokemansa ilman pelkoja. Tee ja hiljaisuus ovat siis kaksi hyvää työkalua uskonnollisiin kokouksiin. Kolmas on luonto.  

Ericsson puhuu mielellään kodista. Jos sinulla on paikka, jossa tunnet olosi kotoisaksi, on helpompi tuntea olosi turvalliseksi myös vieraillessa muiden kodeissa. Vaikka rakastat omaa kotiasi, sinun ei tarvitse puhua pahaa muista. Kirkon pitäisi Ericssonin mielestä sanoa voimakkaammin ettei sillä ole yksinoikeutta Jumalaan. Mustavalkoiset totuusväitteet, jotka perustuvat terävään "joko-tai -logiikkaan", sopivat usein tietokoneita rakennettaessa, mutta eivät elämäntapoihin. Minulle uskonto ei ole oikeassa olemista, hän korostaa ja kuvaa uskoa välineinä, kokemuksina ja kuvina, jotka auttavat suhtautumaan siihen, mitä ei voi ymmärtää. Kertomukset Jeesuksesta heräävät henkiin kun niitä peilaa omaan elämään. Se on hyvin erilaista kuin oikeassaoleminen. Eriksson  toivoo enemmän teologista Jumalakuvapohdintaa. Hän ei usko jumalaan, joka kuuluu tiettyyn kansaan, vaan Jumalaan, joka on "olemassaolon rakkaudellinen perusta, johon kaikki ihmiset kuuluvat ja elävät".  Kristittynä oleminen merkitsee Jeesuksen seuraamista. Hän oli rajat ylittävä, joka tapasi kaikki ihmiset läsnäololla, avoimuudella ja rakkaudella.  Voimakas lohikäärme sai kuulla vanhemmalta sairaalakollegalta ensimmäisinä työpäivinä hyvän neuvon: " Kun astut potilashuoneeseen, mene tyhjin käsin. Jätä teoriat, oppikirjat ja halusi nähdä tuloksia. Anna avointen käsien täyttyä läsnäolosta, joka on myös avoin itsellesi." Nämä opetukset tulevat käytäntöön nyt, kun Ericsson on ottanut vastaan seurakuntapaimenen tehtävän. Suomen kirkossa se vastaa pienen seurakunnan kirkkoherruutta tai johtavan kappalaisen virkaa suuressa seurakunnassa.

Sana zazen ei liity mihinkään uskontoon, vaan se on istumamediaatiota kuvaava sana. Sana mediaatio tulee latinasta, vaikka jotkut liittävät sen idän uskontoihin. Karmeliittamunkki Wilfrid Stinissen käänsi mediaation syvämietiskelyksi klassikkoteoksessaan Kristillinen syvämietiskely. Yleisin käsitys on , että mediaatiolla tarkoitetaan kohteetonta mietiskelyä. Mystikot käyttävät sanaa kontemplaatio, joka tarkoittaa kohteeseen liittyvää mietiskelyä. Kristillisessä perinteessä tämä on myös vuorovaikutteista, koska Jumala katselee meitä. Termejä käytetään monimuotoisesti eikä lukija aina tiedä mistä perinteestä on kysymys. Sekaannusta ja ennakkoluuloja syntyy helposti.

Meditaatioharjoituksien vaikutuksia on tutkittu tieteellisesti jo 50 vuotta. Ne ovat kuitenkin pitkään keskittyneet yksipuolisesti harjoitusten tuomiin hyötyihin. Viime vuosina myös mediaatioharjoitusten haittavaikutuksista on saatu tieteellistä näyttöä, kun psykiatrian diagnostiikkaa on uusittu esim. dissosiatiivisen persoonallisuuden ja traumojen ymmärtämisen myötä. Tätä ymmärrystä tarvitsemme lisää kaikissa perinteissä.

Ericssonin käyttämässä mallissa keskustelu tapahtuu yhteisen hiljentymisen jälkeen mahdollisuutena myös ryhmässä. Konfliktien purkamisen ja yhteisön rakentamisen lisäämiseen tarvitaan lisää yhteistä hiljaisuuden kokemusta, jossa kunnioitettaan toisen tilaa. Kypsä kristinusko keskittyy aina rakkauteen, ei tiedolliseen järjestykseen tai tietoon, jota kutsutaan " gnostilaisuudeksi". Rakkauden etuasema saa tietämisemme olemaan nöyrempää ja kärsivällisempää. Se auttaa meitä ymmärtämään miten paljon toisilla perinteillä on meille annettavaa ja miten paljon voimme jakaa heidän kanssaan. Rehellinen itsetuntemus voi kasvaa kun se alkaa turvallisen tilan aistimisesta.  Hiljaisuus ja tee ovat hyvä aloituspari. Niiden äärellä kristitty pappi ja voimakas lohikäärme löytävät tasapainon.

Videolla Isä Francon terveiset Anzenkaille Jesuiittojen retriittikeskuksesta, Japanista.

Lähteet:

Anzenkai

Präster - Svenska kyrkan i Umeå

Shinmeizan

My Christian Journey with Zen by Gustav Ericsson | BookLife

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit